Näiden neuvojen tarkoituksena on jakaa kokemusta, joita lyhyillä ja hennoilla naisilla on kertynyt moottoripyöräilysta ja pyörän valinnasta. Neuvot on tarkoitettu aloittelevalle motoristille. Ne eivät voi olla lopullinen totuus ja sääntö asiasta, vaan viime kädessä jokainen joutuu kuitenkin määrittämään rajansa itse.

Tiedot on kasattu kirjoittajien kokemuksesta, sfnet.harrastus.mp-uutisryhmän keskusteluista ja myös näiltä www-sivuilta:

http://www.nebcom.com/noemi/moto/sbl.faq.html
http://www.nebcom.com/noemi/moto/sbl.sbl.html
http://www.bajahill.net/mpohjaus.html

Toisin kuin auton, moottoripyörän käsittely riippuu suuresti myös kuljettajan fyysisistä ominaisuuksista. Tämä koskee erityisesti pyörän käsittelyä paikallaan. Nopeassa vauhdissa kyse on lähes pelkästään ajotaidosta. Paikallaan pyörä on kuitenkin pystyttävä pitämään pystyssä kuljettajan jalkavoimilla, samoin peruutus tapahtuu lähes aina lihasvoimalla. Moottoripyörät on useimmiten suunniteltu keskipituiselle mieshenkilölle sopiviksi. Kun alle 160 cm naishenkilö haluaa itselleen sopivan pyörän, on soppa valmis.

Pyöriähän on monenlaiseen käyttöön tarkoitettuja, eri tehoisia, eri suuruisilla iskutilavuuksilla jne. Jatkossa käytetään pyörätyypistä seuraavia nimityksiä:

  1. kustomi. Alunperin sana customize tarkoitti pyörän muuntelua henkilökohtaisten mieltymysten mukaiseksi. Nykyisin suomen kielessä kustomilla tarkoitetaan useimmiten pyörää, joka ulkonäöltään muistuttaa Harley-Davidson merkkisiä pyöriä, erityisenä piirteenä jalkatapit, jotka ovat huomattavasti penkin etupuolella, pitkä keula (putket, jonka varassa etupyörä on, ovat viistot ja pitkät. Pitkällä keulalla on vaikutuksia pyörän ajo-ominaisuuksiin). Tämän tyyppisen pyörän ajoasento on hyvin pysty, jalat ovat ojennettuina eteen. Ko. tyypin pyörien istuinkorkeus on useimmiten matala. Ohjausgeometria tekee usein pyörän ohjauksesta hitaan.
  2. kyykky. Pyörä, jonka esikuvana ovat kilpapyörät. Ajoasento on hyvinkin etukumara, jalkatapit saattavat olla taaempana kuin kuskin istuin. Pyörissä on useimmiten reilusti katteita, ja moottoritehoa piisaa. Sporttipyörien ohjaus on nopea.
  3. enduro. Ainakin esikuvat on tarkoitettu maastoajoon. Ajoasento on pysty, jalkatapit kuskin alla. Pyörän joustovarat ovat suuret, mistä seuraa korkea istuinkorkeus. Pyörät ovat useimmiten kevyitä ja ketteriä ajaa.
  4. peruspyörä. Ei oikein mitään edellisistä luokista, nimensä mukainen. Ajoasento pysty, jalkatapit kuskin alla.

Edellä luetellut tyypit eivät tietenkään jaottelee pyöriä tiukasti eri kategorioihin, erinäisiä risteytyksiä ja lisätyyppejä on olemassa.

Perusongelma

Ensimmäistä pyöräänsä ostava nainen törmää usein siihen, että jalat eivät yllä kunnolla maahan. Jalkojen "yltäminen" on suhteellinen käsite. Eräät onnelliset saavat molemmat kantapäät yhtä aikaa maahan, toiset eivät edes varpaita yhtäaikaa, joskus yltää varpaat maahan, joskus päkiät. Moottoripyörän käsittelyssä ei ole mitenkään välttämätöntä, että kantapäät yltäisivät maahan. Erittäin monet ajavat pyörillä, joista ylettävät vain varpaillaan maan kamaralle. Taitavat kuljettajat ajavat sellaisiakin pyöriä, joista eivät kertakaikkisesti saa molempia jalkoja yhtäaikaa maahan. Ensimmäiseksi pyöräksi on kuitenkin hyvä hankkia sellainen, josta päkiät yltävät tukevasti maahan. Silloin jää varaa myös yllättäviin tilanteisiin (pakkopysähdys kaltevalle pinnalle, kuoppa tiessä, kova sivutuuli jne.).

Matalia pyöriä

Erittäin matalat

Seuraavat pyörät ovat matalimpia Suomessa myytäviä. Ne ovat kaikki kustomeita. Monet naiset aloittavat noilla 250 cc pikkukustomeilla. Näiden moottoriteho riittää heikonlaisesti maantieajoon, vaikka ei toki tee sitä mahdottomaksi. Koska monet ostavat pienen kustomin ensimmäiseksi pyöräksi, ja kasvavat siitä nopeasti ulos, näitä myydään paljon vähän käytettyinä. Ei siis kannata marssia ostamaan suoraan uutta kaupan hyllystä.

  • Yamaha Virago 250
  • Suzuki Marauder 250
  • Honda Rebel 250
  • Suzuki GN 250
  • YAMAHA SZR 660

Enemmän kuutioita (ei läheskään niin paljon lisää tehoa kuin kuutiot antavat ymmärtää)

  • Suzuki Savage 650
  • Vanha peruspyörä Kawasaki Z 250 on myös hyvin matala, näitä vain ei ole enää paljon. Kuitenkin esim. vanha peruspyörä Honda CB 250 on melko korkea!

Keskikorkeat

Edellä mainittujen pikkukustomeitten isotsiskot, yleensä n. 500 cc, eivät ole yhtä matalia kuin pikkuiset. Nekään eivät kuitenkaan ole erityisen korkeita moottoripyöriä. Jos aikoo ajella paljon isoilla teillä (satasen nopeusrajoitus), kannattaa harkita tarkkaan isomman pyörän ostoa. Vaikka pyörä vaikuttaisikin pelottavan massiiviselta, siihen tottuu itsekseen harjoitellessa nopeasti.

Muita keskivälin pyöriä ovat esim. peruspyörät Kawasaki ER-5, Suzuki GS 500, Honda NTV Revere 650. Kawasakin GPZ –pyörät mainitaan usein muita vastaavia hiukan matalammaksi. Monet pienikokoiset ovat ostaneet Suzuki SV 650 –pyöriä. Sen penkinkorkeus ei ole erityisen matala, mutta pyörä on melko kevyt.

Vanhemmat Yamaha XJ-sarjan pyörät ovat yllättävän matalia, jopa 900-kuutioinen.

Pyörän valinnasta

Pyörän valintaa ei kannata tehdä pelkästään sen perusteella, kuinka jalat yltävät. Tärkeä seikka pyörän käsittelyssä on myös pyörän paino. 300 kg:n pyörää ei juuri saa heikompivoimainen ylämäkeen peruutelluksi, vaikka kuinka kantapäillä pukkaisi. Kevyempi pyörä voi olla paljon helpompi käsitellä varpaillaan kuin painava kantapäillä. LBC:n pienikokoiset, isoilla pyörillä ajavat naiset neuvovat, että peruuttaminen kannattaa tehdä pyörän sivulta. Siis jalkaudutaan, otetaan tangosta kiinni kuten ajaessakin, tarvittaessa tuetaan pyörä reittä vasten ja työnnetään/vedetään pyörää haluttuun suuntaan. Tätä kannattaa harjoitella vaikka autotallin lattialla, jotta pyörän käsittely tulee tutuksi. Sivulta työntäessä jalkojen pituudella ei ole merkitystä.

Alhainen painopiste tekee myös käsittelyn helpommaksi (alhaisemman painopisteen pyörää voi kallistaa enemmän, vaikka varpaasta irtoava voima on sama).

Olennaista moottoripyöräilyssä ei kuitenkaan ole paikallaan pyörittelyt, vaan itse ajaminen. Tässä vaikuttavat hyvinkin paljon alussa mainitut pyörätyyppien ominaisuudet. Kustomit eivät välttämättä ole helpoimpia ajettavia raskaan ohjauksensa vuoksi, vaikka penkki usein onkin matalalla. Kannattaa katsoa muitakin vaihtoehtoja. Jos esim. aikoo ajaa paljon hiekkateillä, peruspyörä on helpompi hallittava.

Kuinka paljon aloitteleva motoristi tarvitsee moottoritehoa? Riippuu tietenkin tapauksesta, mutta usein 250 cc kustomeilla jää satasen nopeusrajoitusalueilla heikoille ohituksissa. Jos siis tietää aikovansa ajaa paljon pitkiä matkoja, kannattaa harkita myös enemmän kuutioita. Myös moottorin tyyppi tietenkin vaikuttaa. Nelitahtiset koneet selviävät vähemmällä huoltamisella kuin kaksitahtiset ja niiden vääntöalue on laajempi, joten ne ovat aloittelijalle helpompia. Suurimmassa osassa maantiepyöristä on nelitahtimoottorit. Kaksitahtimoottoreista saa enemmän tehoa vähemmillä kuutioilla, mutta tehoalue on kapea, mikä ei välttämättä helpota ajamista.

Istuinkorkeuden määritelmä

Moottoripyöristä ilmoitetaan usein istuinkorkeus. Tämä mitta ei kuitenkaan ole aivan suoraan verrannollinen siihen, millaiselle kuljettajalle pyörä sopii. Esim. Honda Gold Wingin istuinkorkeudeksi on ilmoitettu 74 cm, mikä on melko vähän (esim. ER-5 78 cm). Kuitenkin Wingi on maailman suurimpia moottoripyöriä, painaa lähemmäs 400 kg, eikä tosiaankaan ole aloittelijan pyörä. Jalkojen yltämiseen vaikuttaa myös satulan ja pyörän leveys. Lisäksi mitat on yleensä ilmoitettu ilman painoa pyörän päällä. Jousitus painuu hiukan kasaan kuljettajan alla, joten satulan paikka on hiukan alempana kuin ilmoitettu mitta.

Löysät jouset antavat tietysti enemmän periksi. Takajousien esikiristystä voidaan useimmissa pyörissä säätää, mikä vaikuttaa myös jalkojen yltämiseen. Ei kuitenkaan ole viisasta ostaa pyörää jos jalat yltävät juuri ja juuri, kun esikiristys on pienimmillään. Esikiristys on nimittäin jousituksen säätövara, jolla vaikutetaan ajo-ominaisuuksiin. Tätä säätömahdollisuutta ei kannata sulkea itseltään pois.

Madallusmahdollisuuksia

Jos unelmapyörä on löytynyt, mutta se on ikävä kyllä hivenen liian korkea, ei kannata vielä luopua toivosta. Pyöriä voi nimittäin myös madaltaa.

Selkein vaihtoehto on ohentaa penkin täytteitä. Tämä voi vaikuttaa jonkin verran matkustusmukavuuteen, mutta ajo-ominaisuuksiin se ei vaikuta. Joihinkin pyöriin on myös olemassa erikoispenkkejä.

Pyörään voi myös esim. vaihtaa lyhyemmät iskunvaimentimet, ja monissa pyörissä etuteleskooppiputkia voi laskea hiukan läpi yläkolmiosta. Alkuperäistä pienemmistä vanteistakin on kuultu. Myös rengastus vaikuttaa asiaan. Yhteistä näille toimenpiteille on se, että ne pienentävät moottoripyörän maavaraa ja vaikuttavat myös ohjausgeometriaan. Vaikutukset eivät välttämättä ole erityisemmin positiivisia (pienentynyt maavara tarkoittaa automaattisesti pienempää kanttausvaraa), joten näihin ei kannata ryhtyä jos ei ole pakko.

Pyörään saattaa myös olla saatavissa sille erityisesti tarkoitettu madallussarja. Näitä on USA:n markkinoilla liikkeellä. Myös valmistajalla saattaa olla erikoisvarusteita tarjolla. Esim. BMW:n K-sarjan pyöriin voi jälkikäteenkin tilata penkin, ja sen kanssa sopivat katteet taakse, jolla satulankorkeuden saa huomattavasti matalammaksi. Tosin tällainen lysti ei välttämättä ole halpaa!

Takaisin