Noniin, koitti vihdoin se päivä, jota olin odottanut, perjantai 4. kesäkuuta. Elämäni ensimmäiset kokoontumisajot alkaisivat tänään Savitaipaleella. Neljättä kesää jo ajelen mutta aina on ollut kaikenlaista estettä, pyörättömiä miehiä esimerkiksi, ei ole ollut mahdollisuutta lähteä mukaan. Mutta nyt tämä gimma menee, vaikka ankkoja satais taivaan täydeltä!

Työpäivän puolikas ei meinannut kulua tarpeeksi nopeasti mutta vihdoin kellon ollessa noin kaksi, lähdin kohti KX-Centeriä edellisenä keskiviikkona tilaamaani pleksiä hakemaan. Minä kun ostin noin kk sitten pleksin Hondaani, ajoin ja ihastelin tasan vuorokauden, jolloin tein sen kuuluisan kaadon (jonka olen tehnyt jokaiselle ajamalleni pyörälle...) ja pleksin kiinnike irtosi. Kiinnityssarjoja ei kuulemma erikseen saa, joten olin menossa ostamaan kokonaan uutta satsia, kolmannes hinnasta pois jo sovittuna. Pleksini ei ollut saapunut, ja minähän siitä rupesi hiiltymään. Olin käynyt asiasta keskustelemassa jo kolme kertaa, ilman tuloksia. Kun siinä aikani naksutin, myyjäsetä hermostui ja sanoi, että onhan noita kiinnityssarjoja noissa muissa pleksipaketeissa, otetaan niistä mutta työstä sitten maksat. En muuten maksa! Enkä maksanut. Ja itse asiassa hintakin oli noin puolet, mitä joskus aikoinaan ko. ei-irrallaan-myytävien sarjanhinnaksi oli "sovittu". Hyvä vaan. Lisäksi huollon puolella ripsiräpsyillen sain ajolasini korjattua ja vieläpä kaksi liinaa kaupanpäälle, sain reppuni kunnolla sissybariin kiinni. Oliskohan moinen onnistunut miespuoleiselta motoristilta ;)

Pääsin matkaan. Oli todella kuuma ja aurinkoinen päivä. Olin kuitenkin pukeutunut Richan goretexeihin, ei Suomen kesäkeleistä tässä vaiheessa vielä tiedä ja jos matkaa on noin 300 km, ei kannata härnätä kismettiä... No, kohti Lahtea kävi urhean matkalaisen tie. Ajo oli mahtavaa! Liikennettä oli jonkin verran mutta ohituspaikkojakin löytyi riittävästi. Pleksin kanssa ajo oli miellyttävää. Tai ainakin erilaista. Ilman pleksia ajo on kuin pääni olisi kanamuna keitetyn makaronin nokassa, heiluu ja huojuu, niskalihaksiin sattuu kun yrittää pitää pollaa suunnilleen paikoillaan. Ja nyt pleksin kanssa, niskaan ei enää sattunut mutta muuten olo oli kuin tehosekoittimessa, tasaista tärinää koko kroppaan. Sen saa kuulemma korjattua vaihtamalla pleksin kulmaa. Tehdään kun ehditään.

Ja ne niinat tein sitten taas! Lahden kohdalla tiesin, että minun pitäisi jatkaa matkaa tietä nro 12 mutta en muistanut, mihin tuo tie vie. Sitten kun pääsin risteykseen, jossa suunnistustaidot punnitaan, valitsin Mikkelin ja tien nro 15, koska "Kouvola kuulostaa niin oudon kuivalta paikalta", heh, blondin logiikkaa! minäpä sitten vain ihmettelemään, miksei Lappeenrannan kylttejä näy missään. Itse asiassa tämä reitti olikin parempi, pääsin kiertelemään henkeäsalpaavat näkymät ja mutkat (ah!) Mäntyharjun kummuilla. Hyvä, etten pyörtynyt siinä henkeä haukkoessa ja päätä pyöritellessäni, mahtavaaaaa, suosittelen ehdottomasti!

Pääsin perille Savitaipaleelle (olin jo kerran soittanut Lellelle, että harhaanajo oli tosiasia mutta olin kartalla taas) noin kahdeksan aikoihin. Eli matkaani oli kulunut pleksin laiton kanssa vain kuusi tuntia ja kilometrejä tullut ehkä 280 km! Ei mikään räikkönen, vai ;) Maksoin maksuni, 25€ sisään ja 12€ sisämajoituksesta, ei paha. Kamat sisään ja ensi töikseni hyppäsin uudestaan pyörän päälle ja lähdin Savitaipaleen keskustaan (sain millimetriohjeet!), hain cashia ja pari sidukkaa, sekä evääksi yhden banaanin.

Olin hieman orpona, olinhan tullut paikalle yksin, enkä tuntenut Lappeenrannan MCstä ketään. Sinkkunaisten huoneeseen oli tullut toinenkin mimmi ja kas sattumaa, se olikin Virpi, meidän LBC rautaperse! Homma pelastettu, ei tarvi ihan orpona palloilla. Ja siitä muuta ku sapuskalle ja sitten saunomaan.

Saunavuoro oli kyllä merkattu naisten vuoroksi mutta saunavääpeli, tai saunatsaari whatever, oli jo sen verran nauttinut kokkarifiiliksiä, että oli hövelisti antanut viiksekkäiden (mukana ei yhtään puolalaista naiskuulistia) mennä taas vaihteeksi. No me mimmit kammottava karjunta päällä häädimme mokomat, menkää omalla vuorollanne, prkle! Sauna oli ollut päällä ilmeisesti koko päivän ja sen verran kuuma se olikin. Virpi uskaltautui järveen, ja minä annoin hyviä ja kannustavia kommentteja.

Meidät häädettiin vuorostamme ja ne ulospäin kurvikkaat menivät jatkamaan bisnesneuvottelujaan saunan pimentoon. ei haitannut, olo oli puhdas ja raukea, siideripullo kylmä ja mieli lämmin. Ja kummasti riitti juttuseuraa. Jutustelu aaltoili mototekniikasta autoilijoiden salaliittoon, rottapyörän makkaragrillistä turkkilaiseen pornotoppiin ja kaikkea siltä väliltä. Kun Virpi ilmoitti menevänsä nukkumaan, ihmettelin, että no jopas aikaisin luovutat. Kellon aika oli siinä vaiheessa jonkin verran yli neljän! Pari tuntia varmaan vielä hilluin henkeviä keskustelemassa.

Kymmenen aikaan aamiaiselle, suden nälkä, nam! Päässä soittavat pikkuruiset mehikaanit rumpuja ja kastanjetteja epätahtiin ja käyvät välillä potkimassa silmämunia sisältä päin. Sitten miettimään, uskaltaisiko sitä lähteä "paraatiin" mukaan puolelta päivin. Tottakaaaai! Portilla puhallus, LOW (=alle 0,2), ja menoksi. Mielestäni laskin pyöriä 17. Eli ei niin hurjasti mutta kylän raitilla ja Lappeenrannassa kyllä päät kääntyivät, oli reteetä päristellä ohi. Piti vain pitää huoli, ettei linnoituksen mukulakivillä kellahda, se olisi ollut aika noloa.

Linnoituksella oli Vanhojen Kawojen kokoontumiset. Hillitöntä porukkaa :) ajovarusteina verkkarit, tennarit ja munankuorinahkapotta. Ja osa pyöristä työnnettiin käyntiin :))) no, pääasia on, että on mukavaa. Meillä ainakin oli. Välipalateet ja pullat Cafe Maruskassa, nam ja taas tien päälle. HD Haten, rottamiehen, Virpin ja parin muun tyypin kanssa päätimme jättäytyä porukasta ja ajella omia reittejä, ettei tarvitse hidastella turhan takia jonkun perseessä. HD Hate vei meidät kunnon metsämutkateille ja kovasti yritti meidät karistaa, siinä kuitenkaan onnistumatta. Olo oli mukava kun 90 kilsan jälkeen tulimme takaisin mökeille.

Kilpailut olivat huumorilla mietittyjä ja hulluudella läpikäytyjä. Yleisö oli täysillä mukana renkaanheitossa, hidasajossa ja naulanlyönnissä. Loukkaantumisiltakaan ei vältytty, miehet heittivät rengasta niin tosissaan, että eräältä venähti selkä. Taisipa jopa voittaa kilvan mutta illalla vielä oli meno sen näköistä, että en usko sen olleen pokaalin arvoista. Hidasajon ehdoton ykkönen oli porukan varhaisteini, Nea, joka olisi varmaan viihtynyt pyörän päällä kauemminkin mutta muut eivät jaksaneet odottaa vuoroaan. HD Hate ja Topi Tampereelta olivat nokakkain naulan lyönnissä. Huteja tuli tiuhaan tahtiin vaikka neuvoja sateli joka suunnasta. Historiaan jäävät HD Haten sanat "Eiköhän lopeteta tää" loppunapaisu, naula pohjaan ja voitto kotiin!

Iltaruoka ja bändi soittamaan. Minä olin odottanut kunnon rockia mutta aika pitkälti humppameininkiä Komppisorvaamo ja Edvin Käki (on nimellä miestä paiskattu!) soitti. Eipähän tarvinnut tanssia. Vaikka kovasti olisi viejiä ollut, Virpiäkin vietiin parikin kertaa. Minä vaan nautin Lappeenrantalaisten huulenheitosta. On se kumma, miten vanhatkin vitsit kuulostavat ihan uusilta kunne kerrotaan oikealla tavalla, höystäen ja kunnon murteella. Osanaurut saimme Virpin eläytymisestä, ilme vaihtui aina tekstin mukaan. Virpikin eräänlainen kettutyttö, työnteli vaan hyttysiä pois silmiltä, ei raaskinut litistää :)

sunnuntaina sitten aamiaisen jälkeen pakkaaminen ja takas baanalle. Tällä kertaa osasin sitten mennä sen Kouvolan tai oikeastaan Kuusankosken kautta, enkä edes pysähtynyt karttaa tutkimaan. Ehkä mä pikkuhiljaa alan oppimaan tämän maantiesuunnistuksen. Tai sitten en. Hieno reissu oli, ilmat aurinkoiset ja tiet upeat. Lappeenrannan MC:lle suuret kiitokset hyvistä järjestelyistä ja ens kesänä uusiksi! Ja ennen sitä mooooonta muutakin kokoontumista :)

Ajoterveisin, Ninnair

Takaisin