Talven viimojen tuivertaessa on mukava muistella kesää 2005 ja ensimmäistä pidempää moottoripyöräreissua. Tarinani kertoo ensikertalaisten kokemuksista ja siitä mitä voi nähdä kahden tukevasti keski-ikäisen ihmisen kierrellessä yhdellä moottoripyörällä ilman sen suurempia päämääriä. Itse tarinassa en ole kertonut kovin yksityiskohtaisia tietoja esim. hotelleista tai ajoreiteistä, jos nämä tiedot jotakuta kiinnostavat, voin kertoa lisää. Yhteyden minuun saa LBC:n vieraskirjan tai foorumin kautta. Kerron kuitenkin aluksi hiukan vielä varsin vaatimattoman moottoripyöräilyurani taustoja. Meillä j okaisella on varmasti oma tarinamme siitä, mikä sai meidät kiinnostumaan moottoripyöristä ja -pyöräilystä.

Oma tarinani on varmaan melko tyypillinen ja kuten tavallista, siihen liittyy rakkautta. Ensimmäisellä suurella rakkaudellani oli moottoripyörä. Taisin olla 17-vuotias ja olisin voinut matkustaa vaikka maailman ääriin sen ihanan Suzukin kyydissä. Kaikista 425 kuutiosta huolimatta kummallekin tuli muita mielenkiinnon kohteita. Moottoripyöräelämäni alkoi kuitenkin uudelleen, kun uunituore aviomieheni muutama vuosi sitten vei autoaan pikahuoltoon. Huoltotöiden valmistumista odotellessaan hän tuli ostaneeksi liikkeeseen vaihdokkina tulleen moottoripyörän, kauniin viininpunaisen Yamaha XV Virago 535:n. Vähän kalliiksihan se pikahuolto tuli, mutta siitä alkoi uusi yhteinen harrastuksemme. Sittemmin on hänen pyöränsä vaihtunut jo pariinkin kertaan, ja tällä hetkellä ajokkina on Suzuki Intruder C1500. Tässä pyörässä vääntöä ja kapasiteettia riittää kahden ihmisen ja matkatavaroiden kuljettamiseen, mikä tuli todistettua viime kesän reissulla, joka oli samalla häämatkamme.

Kuten moni muu ennen minua, minäkin aloin muutaman kesän kyydissä istuttuani pohtia, millaista olisi itse ajaa. Opettelupyöräksi hankin syyskesällä 2004 Yamaha XV Virago 250:n, joka viime syksynä vaihtui vähän isompaan samanlaiseen. Minua kiehtoo moottoripyöräilyssä juuri se, että oppii uusia taitoja ja voi tuntea hallitsevansa pyörän. Ajaminen on niin kokonaisvaltaista toimintaa, että muut asiat unohtuvat ja mieli rentoutuu. Ympäröivän luonnon ja vuodenajat voi aistia aivan eri tavalla kuin autolla ajaessaan. Kun ajelee rauhallista vauhtia maaseututeitä, voi tienvarrella nähdä, kuulla ja haistaa monenlaista elämää. Moottoripyöräilyyn voi halutessaan liittää myös sosiaalisia aspekteja. Menemällä mukaan kerhoihin saa samanhenkisiä ystäviä, joiden kanssa on mukavaa vaihtaa kokemuksia ja hankkia uusia.

Ensikertalaiset moottoripyöräturisteina

Heinäkuussa pääsin sitten viimein Suzukilla maailmalle, jos en nyt ihan maailman ääriin niin kuitenkin aika kauas. Melkein yhtä kauan kuin olimme suunnitelleet häitä, olimme suunnitelleet myös häämatkaa moottoripyörällä. Pyörä käytiin hakemassa vappuaattona Ähtäristä, jonne se oli Hollannista saapunut. Noutomatka vaatisi oman tarinansa, mutta jääköön se toiseen kertaan. Olipa hienoa kerrankin saada käyttöönsä pyörä, jonka matkamittarissa oli 14 km!

Heti kesäloman alettua starttasimme 9.7. kohti Turkua, josta siirryimme laivalla Tukholmaan. Svean maan pääkaupunki näytti autiolta ja hiljaiselta, kun lähdimme aamutuimaan suunnistamaan satamasta kohti toista rannikkoa ja Göteborgia. Matkaa kertyi 484 km ankaraa ajoa, ja matkalla pysähdyimme vain pari kertaa lyhyesti. Sää oli aurinkoinen, ja lämpötila mustien nahkapukujen ja kypärien sisällä alkoi kohota mitä lähemmäs Göteborgia tulimme. Palkintona matkan rasitteista ehdimme aikaisempaan lauttaan ja olimme perillä Tanskan puolella Fredrikshavnissa hyvissä ajoin illansuussa. Matkan ainoa luksusyöpyminen ajoittui juuri tähän, sillä olimme varanneet huoneen etukäteen aika monella tähdellä varustetusta hotellista, olimmehan häämatkalla.

Lautalla
Lautoilla moottoripyöriä varten löytyy yleensä jokin oma kolo. Pyörät on syytä sitoa hihnoilla kiinni kaatumisten välttämiseksi.

Tanska on yllättävän pitkä maa

Seuraava päivä kului Tanskaa kierrettäessä. Ajoimme ensin maan (Grönlantia lukuun ottamatta) pohjoisimpaan kolkkaan Skageniin, koska olimme lautalla edellisenä iltana kuulleet ruotsalaiselta motoristilta, että siellä olisi alkamassa suuri motoristien kokoontuminen, jonne odotettaisiin 4000 - 5000 motoristia ympäri maailmaa. Leiri kyllä löytyi, mutta itse tapahtuma ei ollut vielä alkanut, joten jatkoimme omaa kierrostamme.

Tiesimme kyllä jo ennalta, että Tanska on varsin maatalousvaltainen maa, mutta tyhjyys teiden varrella yllätti kuitenkin. Tiet halkoivat peltoja, välillä näkyi lehmiä laitumilla ja sikojen "tarhoja", jotka ristimme sika-campingeiksi. Jokaisella kärsäveikolla oli oma peltinen mökkinsä, jonka suojassa ne loikoilivat sananmukaisesti sorkat ojossa. Hajusta saattoi päätellä, että vastaavia lepoleirejä oli melko monessa kohdin matkan varrella. Näissä maisemissa ja välillä länsirannikkoa seuraillen ajoimme 473 km:n matkan ja pysähdyimme Rømøn saarelle nauttimaan yhdestä häälahjastamme, illallisesta ja yöpymisestä Hotel Færgegaardenissa.

Hotellin edessä
Hotel Færgegaardenin päärakennus on peräisin vuodelta 1813. Sisällä hotellissa on monia muistoja menneiden aikojen elämästä meren äärellä.

Moottoritie vie perille

Saksaan saavuimme lähes huomaamattomasti. Taakse ovat EU:n myötä jääneet rankat rajamuodollisuudet. Ainoat merkit valtakunnan vaihtumisesta olivat hetkellinen 20 km:n nopeusrajoitus ja saksankielen ilmestyminen opasteisiin. Ensimmäisen päivän etappi oli Glückstadt, jonne onnekkaasti saavuimme päivän kääntyessä illaksi. Hotelli löytyi helposti ilman etukäteisvarausta, tosin pyörän jouduimme jättämään yöksi vartioimattomalle pysäköintipaikalle.

Seuraavana päivänä koimme matkan ainoat vastoinkäymiset (jos ei lasketa mukaan myöhäisemmässä vaiheessa rakoille käveltyjä jalkoja…). Olimme ajatelleet välttää moottoritietä niin paljon kuin mahdollista ja ajella rauhallista vauhtia maaseututeitä. Lähdimme Glückstadtista yhtä tällaista pitkin tarkoituksena suunnistaa lounaaseen. Pinnebergissä opasteet sitten hävisivät, emmekä enää tienneet, mihin suuntaan kaupungin keskustassa pitäisi ajaa. Ihmetellessämme opasteita ja niiden salattua logiikkaa tapahtui ensimmäinen vastoinkäyminen. Olimme kääntymässä T-risteyksestä vasemmalle, kun oikealta porhalsi uskomattoman kovaa vauhtia (!) pieni punainen Vespa. Vaistomaisesta etujarrun käytöstä ohjaustangon ollessa jo kääntyneenä vasemmalle seurasi automaattisesti pyörän kallistuminen painovoiman vaikutuksesta. Onneksi olimme lähes pysähdyksissä ja saimme pidettyä jaloilla niin paljon vastaan, ettei pyörä kaatunut. Tilanteesta aiheutui ainoastaan pari naarmua astinlaudan alapinnalla olevaan mutteriin, joka sai kosketuksen tienpintaan.

Tilanteesta toettuamme pidimme lyhyen kartanlukupalaverin ja päätimme suunnata moottoritielle, joka veisi meidät haluttuun suuntaan. Tämä vaihtoehto osoittautui varmemmaksi, sillä liittymät oli merkitty selkeästi ja niillä oli myös kullakin omat numerot. Katsoimme viisaimmaksi pysytellä oikeanpuolimmaisella kaistalla ja ajaa n. 100 km:n tuntinopeutta. Kahdella muulla kaistalla meno oli sen verran hurjaa, ettei aina ehtinyt erottaa, mikä kulkuneuvo se oli, joka suhahti ohi. Yllätykseksemme moottoritiet eivät olleetkaan kovin hyvässä kunnossa. Saimme käytännössä oppia tuntemaan, mitä tarkoittavat saksankieliset sanat Spurrinnen (ajouria) ja Straßenschaden (vaurioita tien pinnassa). Lisää vastoinkäymisiä koimme Meppenin kaupungissa, jossa hotellin vastaanottovirkailija ilmoitti, ettei koko kaupungista löytyisi vapaata huonetta. Meneillään oli Ems-joen kiertoajelu ja polkupyöräilijät olivat kansoittaneet kaupungin. Jatkoimme siis seuraavaan suurempaan paikkaan Lingeniin, josta huone saatiin ensi yrittämällä ja vielä pyörä parkkiin hotellin lukitulle sisäpihalle.

Välillä jalkauduttiin kaupunkilomalle

Moottoripyörälomailun parhaita puolia on, että matkasuunnitelman ei tarvitse olla kovin kiinteä ja ennalta määritelty. Jo matkaa suunnitellessamme olimme päättäneet, että tarkoituksemme ei ole vain ajaa mahdollisimman paljon kilometrejä vaan myös pysähtyä, mikäli jokin mielenkiintoinen paikka tulee vastaan. Olimme päättäneet tutustua Reinin alueeseen. Näimme joen ensi kertaa, kun saavuimme Xantenin kaupunkiin, jonka jo muinaiset roomalaiset rakensivat. Kaivauksissa on löydetty kaupungin perustukset, joiden päälle nykyinen keskiajalta peräisin oleva Xanten on rakennettu. Helteisen päivän kaikkein kuumimmat tunnit olivat juuri siihen aikaan, kun katselimme arkeologisen puiston kaivauksia. Jälleen kerran olo oli kuin saunassa, nyt tosin hitaammin, kahdella jalalla liikkuvassa.

Xantenin kaupunki
Xantenin idyllisessä kaupungissa roomalaisten aika on vielä hyvin aistittavissa. Vasemmalla on osa vanhasta kaupunginmuurista.

Kölnissä päätimme pitää ensimmäisen "turistipäivän" eli sellaisen, jona ei ajettaisi ollenkaan. Kaupungissa riittikin näkemistä ja pelkästään maineikkaassa tuomiokirkossa vierähti pitkä tovi maalauksia ihmetellessä. Aivan pakko oli käydä myös maailman vanhimman hajuvesitehtaan Farina Hausin myymälässä. Paitsi tuomiokirkosta kaupunkihan tunnetaan erityisesti Eau de Cologne -hajusteesta eli kölninvedestä, jota mm. Mozartin tiedetään pirskotelleen mielellään päällensä. Vettä pirskoutui meidänkin päällemme, sillä koimme Kölnissä retken ensimmäisen sateen. Se kesti n. 2 minuuttia.

Kölnin kaupunkia
Roomalaiset perustivat Kölnin Rein-joen rantaan v. 50. Kaupungin kuuluisinta rakennusta, tuomiokirkkoa alettiin rakentaa v. 1248 ja se valmistui v. 1880.

Matka jatkui kohti etelää, jälleen turvallisesti moottoritietä pitkin. Koska oli lauantai, tien täyttivät erilaiset matkailuajoneuvot. Ensimmäistä kertaa näimme Stau-varoituksen. Näistä ruuhkista olemme paljon kuulleet kerrottavan, ja valmistauduimme jo henkisesti viettämään tunnin - pari jonossa. Emme ehkä kuitenkaan olisi uskaltaneet kokeilla ajamista kaistojen välissä, vaikka se kuulemamme mukaan on tavallinen ja jopa suotava motoristien paikallinen tapa. Ruuhka ei ollut kovin paha, ja muutaman minuutin hidastelun jälkeen pääsimme taas takaisin matkanopeuteen n. 110 km/h. Poistuimme ruuhkaiselta moottoritieltä Koblenzin kohdalla ja lähdimme seurailemaan Reiniä. Maisemat olivat mahtavia. Toisella puolella tietä joki mutkitteli ja toisella puolella kukkuloiden rinteet näyttivät paikoin nousevan aivan kohtisuoraan tienlaidasta. Viiniköynnökset muodostivat rinteillä sotilaallisen suoria jonoja.

Hildegardin jalanjäljissä

Saavuimme iltapäivän lopulla matkan kääntöpisteeseen Bingeniin. Kaupunki on tullut tunnetuksi Hildegard Bingeniläisestä, joka eli 1100-luvulla. Tämä oman aikansa merkkihenkilö vietti koko elämänsä 8-vuotiaasta lähtien luostarissa. Hän ehti 81-vuotisen taipaleensa aikana kirjoittaa lukuisia ennustuksenomaisia kirjoituksia näkemiensä näkyjen pohjalta ja säveltää kirkkomusiikkia, mikä oli varsin tavatonta naisihmiseltä tuohon aikaan. Hän perusti myös oman luostarin. Jotkut hänen aikalaisensa kritisoivat häntä mm. siitä, että hän antoi naisten kulkea luostarissaan hiukset valtoimenaan. Rohkeutta ja määrätietoisuutta Hildegardilta ei kuitenkaan puuttunut ja ilmeisesti suhteet paaviin olivat kunnossa, sillä muutoin jo puolet hänen aikaansaannoksistaan oli riittänyt päivien päättymiseen noitaroviolla. Hildegard Bingeniläisen musiikkia on levyttänyt mm. suomalainen Vox Silentii -lauluyhtye.

Bingenistä käsin teimme jokilaivaristeilyn Reinillä. Maisemia ja rannan tuntumassa olevia linnoja oli mukava katsella laivan matkatessa hitaasti joella. Rantauduimme St. Goarin kaupunkiin ja kapusimme korkealle kukkulalle tutkiaksemme Rheinfelsin linnaa ja sen museota. Ylhäältä kukkulan laelta saattoi hyvin todeta, miten vilkas liikenne Reinillä on. Risteilyveneitä kulki pitkin ja poikin jokea, proomut kuljettivat kontteja ja välissä puikkelehtivat nopeat huviveneet. Erään tällaisen kuljettaja arvioi vauhtinsa väärin ja törmäsi suoraan jokilaivamme kylkeen. Onneksi hän selvisi rysäyksestä rikkoutuneella tuulilasilla ja muutamalla verinaarmulla otsassaan. Itse opin jokiristeilystä sen, että myös moottoripyöräretkelle pitää muistaa pakata aurinkovoide mukaan. Palanut iho olkapäillä muistutti tehokkaasti kotiin jääneestä voidepurkista.

Näkymä Rein-joelle
Liikenne Reinillä on vilkasta. Proomut kuljettavat tavaraa ja risteilylaivat turisteja. Kaiken keskellä kiitävät pienet huviveneet isompiaan väistellen.

Seuraavan aamun kartanlukupalaverissa totesimme, että emme olleet kovinkaan kaukana Mosel-joesta, joten päätimme lähteä paluumatkalle sen kulkua seuraten. Valitsemamme reitin löytymistä haittasivat tietyöt ja olimme hetken aikaa eksyksissä. Pian totesimme kuitenkin "eksymisen" johtaneen meidät oikotielle, jota emme olleet kartasta edes huomanneet ja matka jatkui pientä, mutkittelevaa tietä ylös kukkulalle ja toiselta puolelta taas alas laaksoon. Moselin rannat olivat vielä rehevämpiä kuin Reinin, ja rantatie kulki monien pittoreskien kaupunkien halki. Hiukan haikailimme pienten viinimaistajaisista ilmoittelevien majatalojen vaiheilla, mutta totesimme parhaaksi jatkaa matkaa.

Iltapäivällä saavuimme jälleen Koblenziin, joka sijaitsee Reinin ja Moselin yhtymäkohdassa. Majoituttuamme hotelliin ja löydettyämme pyörälle turvallisen näköisen kadunvarsipaikan lähdimme tutkimaan kaupungin nähtävyyksiä. Kaupungin vanhin viinitupa Hubertus tarjosi meille tilaisuuden maistella Moselin viinejä paikan vahtikoiran tarkkaillessa laiskasti omalta paikaltaan lattiatasosta. Illalla tuli ensimmäinen ukonilma, jota pitkään jatkuneet helteet olivat enteilleet. Rankkasade kasteli meidät matkalla takaisin hotelliin.

Sadekautta pakoon Hampuriin

Sää muuttui selkeästi. Päivät alkoivat olla pilvisiä ja koko matkan Koblenzista Hampuriin onnistuimme vain hyvällä onnella välttämään sadekuurot. Teimme retken ajoennätyksen, kun tulimme ajaneeksi 564 km päivän aikana. Voimistunut tuuli teki ajamisen rasittavaksi. Moottoritienopeudessa olo oli kuin formula ykkösissä, päät keikkuivat ja tuuli heilutti pyörää. Rekkojen meno moottoritiellä oli hurjaa. Äärimmäisenä oikealla sijaitsevan kaistan nopeusrajoitus oli 90 km/h, mutta rekat ajoivat surutta runsaasti ylinopeutta. Tunsimme itsemme aika pieniksi, kun kivitalon kokoiset rekat viuhuivat ohi. Ristimme ilmiön hitaaksi valssiksi, kun rekat vuorotellen ohittelivat toisiaan ja me rekkoja ylämäkien tullessa kohdalle. Saavuimme viimein Hampuriin illalla lähempänä yhdeksää. Väsymys alkoi jo koetella, kun yritimme löytää sopivan oloista hotellia. Toiset sijaisivat liian kaukana keskustasta, keskustan hotelleista taas näki päälle, etteivät ne soveltuisi meidän budjettiimme. Lopulta pääsimme majoittumaan ja päivän ensimmäiselle kunnon aterialle. Uni tuli silmään jo ennen kuin pää ehti koskettaa tyynyä.

Päätimme viettää loppuloman Hampuria tutkien, sillä sateessa ajaminen ei ole kivaa. Sadeasut ovat hankalat ja hiostavat päällä, ja sade tekee tienpinnan ikävän liukkaaksi. Ohi ajavat rekat ja suoraan eteen tulevat kaistanvaihtajat roiskuttavat epäpuhtaudet tienpinnasta pyörän ja kuskin päälle. Jokaisen sadekelin ajon jälkeen kuluu runsaasti aikaa pyörän puhdistukseen.

En ollut muistanut myöskään pakata sateenvarjoja pyörän laukkuihin. Siispä ensimmäinen ostos Hampurissa turistikortin hankinnan jälkeen oli 2 kpl sateenvarjoja. Näin varustautuneina suuntasimme Elben satama-alueelle Speicherstadtiin eli maustekaupunkiin. Sinne mausteet saapuvat ympäri maailmaa aina kaukaisimmista kolkista saakka, niitä varastoidaan ja pakataan pienempiin eriin. Mausteiden tukkukauppaa ja välitystä ympäri Eurooppaa on hoidettu Hampurin makasiineistä käsin jo viimeisten viiden sadan vuoden ajan. Maustemuseossa voi oppia mausteiden alkuperää ja tutkia ja maistella useita mausteita. Samoissa makasiineissa sijaitsee myös valtava itämaisten mattojen varasto.

Rakoille käveltyjen jalkojen protesteja kuuntelematta jatkoimme museopäivää tutustumalla Kunsthallen kokoelmiin. Oli hienoa ihastella Euroopan merkittävimpien taidemaalareiden teoksia saman katon alla. Taidekirjoista ja koulun kuvaamataidon tunneilta tutut nimet Rembrandt, Monet, Manet, Munck jne. olivat kaikki esillä. Tosin yhtään Gallén-Kallelaa tai Edefeltiä emme nähneet… Kiertelimme lisäksi vähän keskustan ostospaikkoja, onhan Hampuri myös merkittävä muodin keskus. Motoristina on mukavaa käydä ostoksilla, koska se tulee edulliseksi. Laukkujen tilavuus on vähäinen, eikä mitään isompaa voi ostaa. Tietysti tutustuimme motoristien must-paikkaan eli Louisin myymälään. Ei voi muuta kuin kateellisena todeta, miten paljon edullisemmin saksalaismotoristit voivat varusteensa hankkia.

Kreikkalaisilla on erilainen käsitys asiakaspalvelusta

Retkemme alkoi kallistua loppuaan kohden, kun starttasimme lauantaina 23. heinäkuuta aamupalan jälkeen Lübeckin suuntaan. Hiukan jännitimme osumista oikealle ulosmenotielle Hampurista, kun emme olisi mitenkään halunneet kokea päätähuimaavan korkeita Elben siltoja. Tuskin uskalsimme kuvitella miten kävisi, jos joutuisi pysähtymään tuulen tuivertaessa kesken matkan sillan huipulle mennessään… Matka Hampurista Rostockiin oli retken tylsin paitsi maisemallisesti myös siksi, että koko matkan satoi vettä. Olimme suosiolla pukeneet heti aamusta sadehaalarit yllemme ensimmäistä kertaa koko retken aikana.

Olimme varanneet paluun Rostockista Hankoon kreikkalaisen varustamon nopealla aluksella. Puuhakkaat helleenimiehet tarttuivat riuskin ottein sidontaliinoihin ja alkoivat kiinnittää pyöriä autokannen sidontalenkkeihin. Otteet olivat sen verran rankkoja, että melkein ajauduimme Suomi - Kreikka -otteluun. Aikataulu oli kiristetty muutoinkin aivan äärimmilleen, ja jouduimme luovuttamaan hytin jo tuntia ennen Hankoon tuloa. Emme kuitenkaan päässeet autokannelle pyörään irrottamaan vaan jouduimme odottamaan uhkaavasti täyttyvässä porraskäytävässä. Paniikki oli lähellä, kun osa ihmisistä joutui ajelemaan hissillä edestakaisin, kun porrastasanteille ei enää mahtunut poistumaan. Pääsimme kuitenkin viimein ulos laivasta ja kotia kohti. Retkemme kokonaispituudeksi tuli kotipihasta kotipihaan mitattuna 3230 km. Kokonaismatka-aikamme oli 15 vrk, josta 1,5 vrk kului laivassa ja varsinaisia ajopäiviä oli 7,5. Kokemukset olivat kuitenkin pääosin positiivisia, joten aloimme välittömästi suunnitella ensi kesää ja kahdella pyörällä tapahtuvaa retkeä. Määränpää ei ole vielä selvillä, mutta moottoripyörällä liikkuessa se ei olekaan tärkeintä vaan matkalla oleminen.

Teksti ja kuvat © H. Aejmelaeus

Pyörän tiedot:

  • Suzuki Intruder C1500
  • Teho: 67 hv (4800 rpm)/115 Nm (2800 rpm)
  • Paino: 345 kg (ajokunnossa), max kokonaispaino 535 kg
  • Mitat: 2525 mm (kokonaispit.) x 1020 mm (kokonaislev.)
  • Akseliväli: 1700 mm
  • Tavaratila: 120 l
  • Keskinopeus: 80 - 100 km/h
  • Keskikulutus: 4,6 - 4,8 l/100 km

Takaisin