Perjantai koitti mahtavan aurinkoisena! Olikin satanut koko viikon, syksyä kovasti enteilee mutta viikonloppu olisi pelkkää paistetta . Hyvä niin, telttailu vesisateessa on masokismia, parisuhdetta raastavaa sisätilaryypiskelyä, jota voi harrastaa kaupungissakin.

Matkaan lähdettiin vasta kuuden paikkeilla iltapäivällä, olihan kaikilla perjantai jo työpäivä, lomat on pidetty, valitettavasti. Hate lähti vetämään joukkoa kohti Poria. En edes ajatellut keskustelevani reitistä, hyvä kun edes tiedän missä Pori on, jossain rannikolla, Rauman yläpuolella... tai alapuolella, lähellä kuitenkin. Tienviitoista kai sen sitten näkee.

Ensimmäiset jännitysmomentit tulivat jo Kekkosentiellä. Bussipysäkillä oli valkoinen avoauto, jonka lihaksikas kuski mätki surutta ruipelon näköistä jätkää naaamaan, keskellä kirkasta päivää! Ohikulkijat hidastelivat ja osoittelivat, rystysten kohteella oli nimittäin jo valmiiksi kaulatuki, joten oli ilmeisesti saanut turpaansa jo aiemmin mutta kuitenkin, aika härskiä! No, mehän ei pysähdytä soittelemaan pollareita kaikenmaailman hörhöille vaan jatkoimme matkaa.

Tampere-Pori väli on aika puuduttava matka, noin 130-140 kilsaa pelkkää suoraa. Lukuunottamatta satunnaista paskanhajuverhoa laitumelta, (joka ei enää säväytä niin kuin alkukesästä, silloin käry lähenteli tuoksua, niin paljon tunnetta oli ajossa silloin vielä mukana), matkalla ei ollut juuri mitään mainittavan arvoista. Niin paitsi yksi Bike varaosat paku joka ohitteli kuin LeMansessa! Vaikka varmasti vilkuilin tasaisin väliajoin peileihin niin jostain puskasta se vaan hyökkäsi niskaan, tiukasti ohi ja säikyttelemään seuraavaa! Olihan kiire!

Karavaanarit leirintäalueen sisäänkäynnillä eivät oikein välittäneet kun letka motoristeja painui suoraan "jonon" ohi. Olihan meidän kontrollipisteemme lähempänä miitingin aluetta, joka oli aidattu yksityistilaisuudeksi. Kai ne vankkuritkin alueelle mahtuivat muttei niitä samoille hiekoille huolita, sori. Niin kuin joku huutelikin, telttakansaahan me motoristit aika pitkälle ollaan ja siinä mielessä aivan toista äärilaitaa näiden "Deluxe" ja "Exclusive" joukolle sisävessoinen yms.

Teltat pystyyn. Testasimme Tomin kanssa tuoretta avioelämää kinastelemalla uuden teltan kokoamisesta. Myyjä oli kaupassa koonnut juuri ostamani teltan ja kertoi miten se taas laitetaan asuttavaksi. En ollut kertaakaan kokeillut kokoamista koska kyllähän insinööri moiset hommat osaa! No, muutaman kerran kun keppejä sohittiin edestakaisin, käänneltiin kankaita ja hörpättiin olutta (ei liikaa) niin tulihan siitä teltta..lopulta :)

Kuva teltanpystytyksestä. Kuva teltanpystytyksestä.

Kuva moottoripyöristä.

Hondarivi :)

Ilta kului mukavasti mopoja tsekkaillessa ja olutta maistellessa. Ei oltu Lennun kanssa pitkään aikaan höpötelty ja ilmeisesti pojatkin viihtyivät, ei ainakaan ihmeempiä nurinoita kuulunut. Uusia ja vanhoja tuttuja haastateltiin pitkälle yli puolen yön kunnes vetäydyimme levolle uuden telttamme ilmavaan syliin. "EIKÖ KIERRÄ??!!" oli siinä vaiheessa viimeisiä huutoja, jotka unen sekaan muistan kuulleeni :)

Aamiaisen jono oli muikea! Varmaan kakssataa ihmistä halusi puuroa juuri silloin kun mekin sitä olisimme mielellämme ottaneet. Hyvin hautunut vatsanrauhoitus maistuikin todella hyvältä kun sitä oli joutunut hetken odottamaan! Ja appeen jälkeen vielä hetkeksi uinuilemaan, aah autuutta.

Puolen päivän kieppeillä lähdimme koko porukan kera dyyneille. Mahtavaa hiekkaa! Täällä voisi viettää pidemmänkin ajan, etsisi vain suojaisin paikan ja köllisi siellä nahkaansa kärventäen, nam! Kaikki eivät ilmeisesti edes sitä suojaista paikkaa tarvitse, rannalla oli pariskunta nakuilemassa vedenrajassa ilmeisesti nauttien kavereidensa tiiviistä tuijotuksesta. Alkoholilla ei kai osuutta asiaan... joo. Oli meilläkin vaikeuksia saada katseet irti paljaista pakaroista. Ei kuitenkaan syystä, että ne olisivat olleet jotenkin erityisen katsottavat vaan siitä syystä, että vesi oli kylmää ja mereltä puhalsi tiukka viileä tuuli, joten nakuilu ei ehkä iholla siinä vaiheessa tuntunut kovin mukavalta. No, paheensa kullakin.

Kiitos järjestäjille maittavasta ruosta! Lounas oli kuumaa ja sitä oli riittävästi. Tomi mutisi hiljaisen kysymyksen, että onko lihakastike muusilla joku kiertävä resepti joka kokkareilla kun kontiorallissakin tarjoiltiin samaa sapuskaa. Hyvää se oli, ei siitä mitään, kunhan mietittiin.

Kuva hidasajoista. Kuva hidasajoista.

Hetken seurasimme hidasajoja ennen kuin lähdimme kasaamaan telttaa ja valmistautumaan kotimatkalle. Ei vanhat enää jaksa kahta päivää putkeen ja sitä paitsi jälkikäteen ajateltuna ihan hyvä, sunnuntaina sitten satoikin ihan riittävästi. Selvisimme siis kuivin jaloin kotiin asti :) kaiken kaikkiaan miitinki, johon voisi myös ensi kesänä suunnistaa, suosittelen!

Ajoterveisin,
Ninnair

satunnaisia mopokuvia ilman selittelyjä:

Kuva moottoripyöristä. Kuva moottoripyöristä.

Takaisin