Elokuussa -05 aloimme vitsailun merkeissä puhua takapuolen kovettamisesta rautapersauksen muodossa. Epävarmuus vaihtui talven ja kevään mittaan päättäväisyydeksi, ja niinpä suunnitelmasta päätettiin tehdä totta. Asenne säilyi loppuun saakka nöyränä; mennään kokeilemaan - jos ei onnistuta, niin ei haittaa.

Reitti ehti vaihtua useampaankin kertaan, ja lopullinen muoto sille löydettiin viikkoa ennen h-hetkeä. Suunnitelmana oli ajaa Kuusankoskelta Forssan, Porin ja Vaasan kautta Kokkolaan, josta käännettäisiin kohti Kajaania, Kuhmoa ja Joensuuta. Viimeinen silaus saataisiin koukkaamalla Lappeenrannasta Mikkelin kautta takaisin Kuusaalle. Ajankohdaksi olimme valinneet kaksi heinäkuun alun viikonloppua. Kaksi siltä varalta, että ensimmäisenä sataa kaatamalla tai tulee jokin muu este.

Valmistautuminen koitokseen oli todella mallikelpoista (kertoohan tästä jo sekin, että molemmilla kuljettajilla oli kokemusta pidempien matkojen ajamisesta ei yhtään!). Mopot oli kyllä huollettu priimakuntoon hyvissä ajoin ja erinäisiä tarvikkeita ostettu. Viimeiset eväsostokset suoritettiin perjantaina juuri ennen kauppojen sulkeutumista (vaikka olisi pitänyt olla jo nukkumassa viikon leirillä hankittua univelkaa pois). Kello 23.00 kaikki oli vihdoin unta vaille valmista, toveri Jääskiksellä kuulemma tuntia aikaisemmin.

Murphyn lain mukaisesti klo 01.30 herättämässä ollut kelloni ei soinutkaan. Herkkäuninen puoliskoni onneksi potki minut ylös varttia yli kaksi, joten ehdin käydä suihkussa ja pakata eväät myöhästymättä 8 minuuttia enempää. Pirteä toverini odotteli huoltsin pihalla, ladybiker -tyyliin aamuyöllä lakatuissa kynsissään ja värjätyissä hiuksissaan!!

Tankilla

Aamutauolla

Suunnitellun klo 3:n sijaan aloitustankkaus tapahtui klo 3.12, jonka jälkeen suunnattiin kohti Lahtea ja Riihimäkeä. Kärkölän kohdilla jarrua ja hätäseis, kun herra hirvi ojan penkalla töllisteli. Hirvi meni menojaan ja niin teimme mekin. Aamu oli nautinnollinen ajaa: ei juurikaan muuta liikennettä, ei tuulta ja aurinko hissukseen nousussa selkämme takana. Sumuakaan ei ollut, mutta kosteus iski aina mäelle noustessa peilit ja visiirin harmaiksi. Kaikki mukana olevat vaatteet olivat tässä vaiheessa päällä, mutta silti kylmyys hiipi ytimiin ennen ensimmäistä tankkaustaukoa.

Forssassa (klo 5.30) havaittiin pitkäksi (30 min.) venyneen tankkaus-, aamupala- ja veskitauon jälkeen, että ollaan tarkoituksella tiukaksi vedetystä aikataulusta rutkasti jäljessä. Joten HANAA! Seuraava pysähdys oli tarkoitus tehdä välittömästi Porin jälkeen kuitin hankkimiseksi. Hanaa oli ilmeisesti sen verran reippaasti, että pyörät seisahtuivat vasta Kristiinankaupungin kupeessa sijaitsevalla Tiukan automaatilla. Porin kuitti jäi siis hankkimatta ja Tiukankin kuitissa oli kellonaika päin seiniä, mutta ei kun eteenpäin!

Vaasan liepeille tarkoitettu pysähdys tehtiin sentään lähempänä Vaasaa kuin Kokkolaa eli Maksamaalla (klo 10). Yllättäen kellonaika kuitissa oli taaskin mitä sattuu. Vaasan ja Kokkolan välisellä tieosuudella vastaan tuli reissun ensteks suurin gusibää, joka joitakin metrejä ennen kohtaamistamme lähti ohittamaan edellään ajanutta suoraan päin meikätyttöä! Suutuin niin prkleesti, että yritin lyödä nyrkillä tuulilasiinsa, mutten ihan osunut (onnekseni). Reissun kakkos-gb:ksi rankattu autoilija taasen yritti suistaa toveri Jääskiksen ajoradalta kiilaamalla sivutieltä tämän eteen. Listan kolmonen lähti ainoastaan ohittamaan jo ohittamassa ollut Jääskis rinnallaan.

Shell-Kuhmo

Yleensä kun potat päässä, korvatullerot korvissa ja mopot käynnissä yritetään keskustella jotakin, ovat vuorosanat tyyliä "täh? mitä? häh?". Kokkolassa (klo 12) koimme senkin ihmeen, että em. asetelmasta huolimatta Jääskiksellä ei ollut pienintäkään vaikeutta kuulla sitä, mitä sanoin. Tilanteeseen tosin liittyi totaalinen hermojen menetys puutteellisten tiemerkintöjen takia ... Mutta Kokkolan kuitissa sentään oli kellonaika oikein!

Seuraavan stopin piti olla noin 100 km Kokkolasta ja sitä seuraavan pidemmän (puolivälin saavuttamisen kunniaksi) Kajaanissa. Tähän suunnitelmaan pohjautuen laskeuduimme seuraavaksi (klo 15) Sotkamoon, allekirjoittanut varatankilla. Bensaa (paljon ja hemmetin kallista) koneeseen, evästä puhelimeen ja matka jatkuu!

Kuhmossa pysähdyttiin kuitit ottamaan ja ystävällinen huoltispoika ikuisti zombit kameralla. Nurmeksesta purkkaa tarvittiin ja Lieksassa (klo 18.30) taas tankattiin. Tässä vaiheessa muistaakseni ehdittiin jo vähän hymyilläkin. Uimaharjussa iski jälleen tajuton purkan tarve ja seuraava tankkaus & evästely suoritettiin Kiteen kupeessa, Tolosenmäellä (klo 21). Nyt uskaltauduttiin jo toteamaan, ettei tämä ihan niin kamalaa ole ollut, kuin etukäteen ajateltiin. Ilta alkoi kuitenkin hiljalleen hämärtyä, joten jälleen kerran ennen pimeää: HANAA!

Lopetustankilla

Lihaa oli taas laseissa eli jonkin matkaa ennen Imatraa pysähdyimme putsaamaan ja vaihtamaan visiirejä kirkkaampiin. Lappeenrannassa tankkaus ja kohti reissun vaikeinta osuutta. Matka Savitaipaleen kautta Mikkeliin ja sieltä kotiin tuntui tosiaankin pidemmältä kuin koko siihenastinen reissu. Pimeys, kylmyys ja väsymys iskivät kaikki nuijan lailla ja yhtä aikaa. Hassut hallusinaatiot ilmensivät milloin minkäkin mönkiäisen tuijottelevan metsästä. Oikeasti sieltä kopsahteli pöllöä reiteen ja lepakkoa olkapäähän. Vauhti hiipui tällä viimeisellä taipaleella huomattavasti, koska väsymys sai 80 - 90 km/h tuntumaan suorastaan kaahaamiselta. Lopetustankilla Kuusaalla oltiin 2.32.

Seuraavana päivänä paniikinomainen tarkistus Genimapista, että riittääkö kilometrit, kun länsirannikon kulmapisteet tuli keskimäärin ohitettua ja vauhdilla. Mikään ei kuitenkaan ole varmaa ennen kuin IBA sanoo niin. Nyt saattoi myös vapautuneesti kertoa reissusta tutuille. Ennen matkaa kerroimme vain paremmille puolikkaillemme sekä mekaanikoillemme, paineita välttääksemme.

Reissu oli hyvä. Mikään meistä riippumaton asia ei olisi voinut olla paremmin. Pyörät toimivat paremmin kuin hyvin ja kuskitkin pääsääntöisesti jaksoivat (myös jumpata). Poliisejakin nähtiin sopivasti, ensimmäiset paluumatkalla Kouvolan Ravikylässä kun saattelivat meitä kotiin. Sääkin oli meille noviiseille armollinen. Valmistautuminen olisi voinut nukkumisen osalta olla parempaa, vaikkakaan kumpikaan meistä ei tuntenut yletöntä väsymystä missään vaiheessa matkaa. Sen jälkeen kyllä.

Suunnittelussa tärkeä osuus oli IBA:n ohjeilla ja niillä useilla kertomuksilla, joita reissun aiemmin tehneet ovat kirjoittaneet. Niistä saimme hyviä vinkkejä siihen, mitä kannattaa tehdä, ja mitä ei. Tärkeää on myös paneutua reittisuunnitelmaan ja aikatauluun. Olo tuntuu nyt erinomaisen miellyttävältä, kun on haastanut itsensä ja voittanut pelkonsa. Suosittelemme!

Kirjoittanut Maukku

Takaisin