Lauantaiaamuna 19. toukokuuta lähdin ajelemaan kohti Lappeenrantaa. Keli oli mitä ihanin, taitaa se hellekesä olla todellakin tulossa. Aamulla kello 8 ei vielä ollut kovin paljoa liikennettä ja oli nautittavaa porottaa kohti Lahtea vaikka yleensä tie 12 on tylsääkin tylsempi. Etukäteen LBC:n foorumilla olimme saaneet ohjeet, minne kokoontua ja vakuuttelut, että jopa minulla olisi hyvät mahdollisuudet löytää tieni perille. Olikohan jotain puhetta palkkiosta jos onnistun eksymään…

Kouvolan läpi oli pakko uskaltaa vaikkakin jostain syystä kouvola minulle kuulostaa joltain happohiekalta, joka imee mehut kaikista. En tiedä, mistä lie olen moisen ajatuksen päähäni saanut. Silmä kovana kyttäsin 6-tien motellia Luumäellä ja heinäseiväsaitaa, joka olisi merkkinä Salpasafarin pihalle, kokoontumispaikalle. Epäkompassi ei sitten muuta keksinyt kuin porhaltaa ohi! Huomasin kyllä välittömästi, että siinä ne muut mimmit oli rivissä ja jonossa, joten väänsin ei-niin-tyylikkään u-käännöksen.

Paikalla oli ihan mukavasti jo sakkia. LBC:n mimmejä ympäri maata oli tullut paikalle, yksi WIMA Germanyn jäsenkin oli saatu mukaan. Kansainvälistä touhua siis! Muutama pyörä vielä ventattiin ja puolen päivän aikoihin pöräyteltiin upeassa paraatissa kohti Lusikkamäen luolaa. Olisittepa olleet mukana! Tunne oli käsittämättömän hieno kun edessä meni hienosti järjestelmässä 10-15 pyörää ja takana peilistä näkyi saman moinen sakki, WAU!

Pyörät parkissa

Meitä oli telkkarista joku heppu kuvaamassa, teki kuulemma jotain dokumenttia tien nykyisestä käytöstä verrattuna sota-aikoihin. Myöhemmin illalla hän kuitenkin viestitteli, että otos oli epäonnistunut. Oiskohan se ”rec” napin painaminen auttanut :)

Luolaston suuaukkoOppaanamme oli Sami Rounela (www.rokkarounela.fi) kertomassa Lusikkamäen luolastosta. Luola, jolla kokoonnuimme, oli linjaston suurin, noin 80 metriä pitkä majoitus- ja huoltotunneli, jota ei koskaan käytetty. Rakennukset aloitettiin 1941 parhaimmillaan 35 000 miehen voimin (ei, en usko, että monikaan nainen oli mukana). Käsin louhitut kiven järkäleet kärrättiin öisin läheisen järven pohjaan, jottei vihollinen tietäisi kuinka suurta rakennelmaa luolaan tehdään. Kolmessa vuodessa luola olisi ollut taisteluvalmiudessa mutta ei sitä enää 1944 tarvittu. Sen jälkeen luolaa kuitenkin huollettiin vuosittain ja vasta jossain 80-luvun paikkeilla se merkittiin karttoihin, nähtävyys oli turisteillekin nyt avoinna. Tuntuu hassulta ajatella, että niinkin myöhään on haluttu pitää paikka salassa.

NuotiollaSisällä luolassa oli aika vilpoista, vaikka ulkona keli oli pelkkää linnunmaitoa. Ajotakit jäykkinä mimmit istuimme hipihiljaa lihapatojen äärellä, kaikilla oli kai jo ehtinyt tulla aimo nälkä ja ruoka mahtavan luolanuotion loisteessa maistui erityisen hyvältä. Kun kupu oli ravittu, meille vielä tarjoiltiin kunnon nokipannukaffet.

Konekiväärikorsu

Seuraavaksi siirryimme (jälleen hienossa järjestelmässä) itse Salpalinjalle, käytiin tsekkaamassa ihan aito konekiväärikorsu. Opimme jopa uusia lyhenteitäkin :) totta kai kaikki miespuoliset tietävät, mikä on PST tykki ja nyt me mimmitkin sen tiedämme, että panssaritorjuntatykistä on kyse. Vaikka ilma oli sakeanaan silmiä kirvelevää lannoituksen sulotuoksua, Sami piti mielenkiintoa yllä kertoilemalla historiasta ihan käytännön juttuja, lahjaluukusta (granaattia niskaan ei-kutsutuille vieraille), salmiakkikiviestelinjasta (luodit kimpoilevat oikein asetelluista kivenlohkareista), taistelu- ja yhdyshaudoista (ei ole olemassa juoksuhautoja, se on vain leffasanastoa) aina korsun ilmastointiin asti.

Todella mielenkiintoinen oli korsun päällä oleva tähtääjän kupu, silmikko oli vuorattu teräsristikolla ja kulki kuulalaakereiden päällä pyöreän kuvun sisällä. Jos tähtääjä tunsi olonsa uhatuksi (vihollinen pyssyineen korsun katolla), hän siirsi tähtäinluukkunsa pimeään kohtaa, eikä sisään voinut näin ampua. Kyllä on ihminen kekseliäs kun pitää funtsia sotakikkoja! Ihan uskomattomia keksintöjä, jo siihen aikaan! Tuli kuitenkin vähän tyhmä tunne, että näinkö vähän tiedän oman maani historiasta.

pyöriä parkissapyöriä parkissa

Salpalinjalta lähdettäessä tapahtui jotain, mitä ei miesmotoristeille tapahdu koskaan; käsilaukkuni tippui keskelle 6-tietä! Onneksi Eivor oli kärppänä, pelasti laukkuni rekka-autoilta ja Saila pelasti sitten Eivorin keskeltä vilkasta tietä! Olimme sitten kolmisin matkalla kohti Lappeenrantaa tietämättä oikein, mihin meidän pitikään mennä. Minä kuvittelin, että olimme matkalla linnoitukseen mutta kahvit olikin varattuina sataman kahvilassa. Kyllä siellä paattien terasseilla höpinät hiljeni kun 30 sutturaa nahkoissaan/goreissaan, tukka sekaisin käpöttelee läpi sataman istuskelemaan kahvikupposelle. Eräskin ukko oli kuulemma siipalleen tokaissut, että ”missäs niiden miehet on?”. Ennakkoasenteet ovat tiukassa. Olisiko pitänyt tokaista, että tulevat bussilla perässä, tai että ovat kotona tiskaamassa :)))

Kahvien ja jutustelun jälkeen, Eivor, Saila ja minä hyppäsimme pärrien päälle ja siirryimme odottelemaan loppuporukkaa varjon puolelle. Odottelimme ja odottelimme, eikä mitään tapahtunut. Siinä ventatessa saimme jopa kutsun Willimiesajoihinkin, MC LPR:n jäsen höpötteli hetken aikaa kanssamme ja kävi jopa tsekkaamassa loppuporukkaakin. Ohi ajaessaan huikkasi vielä, että ”ei ne muut sieltä ole tulossakaan”. Häh!?? Joo-o, linssiluteet :) siellähän oli paikallisen lehdykän toimittaja ja kuvaaja tekemässä juttua ja loppuporukka lekotteli nurmikolla autuaasti unohtaneena, että me kolme kärsitään ajokamoissa kuumuudesta. Meinasi palaa käämit, kävinkin hieman avautumassa, että nyten lähdetään! Ja kyllähän ne pimut sieltä sitten aikanaan ilmaantuivat ja pääsimme jatkamaan matkaa kohti ostosparatiisia.

Matka ostariin ei sujunut ehkä niin hienosti kuin ne pari aiempaa letka-ajoa. Olimme liikenteen seassa vähän liiankin röyhkeitä ja suorastaan vaarallisia puikahtaessamme koko letkan pituudelta viereiselle kaistalle tai topatessamme koko liikenteen jos joku loppupäästä oli hukassa. Lopulta kuitenkin pääsimme kauppaan saunavirvokkeiden ostoon. Kauppa-autokin meille oli järjestetty, ei tarvinnut kasseja tunkea sivulaukkuihin. Kätevää.

Ajokauden viralliset avajaiset eivät ollut mikään kovin muodollinen tilaisuus. Joku kävi heittämässä LBC:n lipun salkoon ja ilta-auringon paisteessa turinoimme niitä näitä. Esittely käytiin läpi, paikalla oli kivasti yli 20 jäsentä, ikähaarukka suunnilleen 20-50+ tai siis mukana oli tosi nuoria, aika nuoria ja nuoria. Aika kului kuin siivillä, kuka grillasi makkaraa, kuka maissia tai muuta erikoista. Salpalinjan salmiakkimuodostelmasta jäi kimpoilu niin hyvin päälle, että kanssamaistelijat komensivat yhden mimmeistä rankkarina kävelemään lipputangon ympäri, käännös käskystä :)))

Saunassa oli pelottavaa. Niksun mukaan lauteille sopii mukavasti viisi ihmistä mutta kun minä avasin löylyhuoneen oven, ylähyllyltä minua tuijotti jo seitsemän nokimustaa naamaa, mc ruanda! Ei hätää, tytöt olivat löytäneet turvenaamioainekset ja löylyn lämmössähän turpeen vaikutus tehostuu. Parhaimmillaan lauteilla istui 9 turvenaamaa! Ja kylläpä tulikin sileät nassut, iästä lähti kaikilla takuulla pari vuotta pesuveden mukana.

Myöhemmin illalla kaivettiin esille laulunsanoja. Äippä ja Karaokekumppanit pääsivät vauhtiin! Selkeästi osalle porukasta eivät vanhat lastenlaulujen sävelet olleet tuttuja, joten kuorolaulu kuulosti lähinnä yhteisjoikhulta! Saku sammakkoa yritettiin tapailla mutta sitten joku muisti piupali-paupalirallatuksen ja sitähän sitten rallateltiin useampaankin otteeseen:

Suutarin emännän kehtolaulu

Keitä te ootte te nuoret pojat, kun en mä tunne teitä
Piupali-paupali, piupali-paupali, kun en mä tunne teitä.
Ootteko tulleet, ootteko tulleet kenkiänne hakemahan…
Suutari on mennyt koko viikoksi kylälle neulomahan…
Tulkaa sitten ensi viikolla kenkiänne hakemahan…
Hyvästi, hyvästi paljon, viekää Miinalle terveisiä…
Älkää kaatako maitotonkkaa porstuassa mennessänne…

Kömmin unille jo puolen yön aikaan vaikka laulu vielä raikui, en jaksanut enää nauraa. Jos saunan turvenaamion myötä lähti iästä pari vuotta niin tällä naurumäärällä elinikää tuli vähintään viisi vuotta lisää, niin olivat poskilihakset kipeinä siitä hekottelusta! Olipas mukava ilta!

Aamulla

Aamiainen Miekkalassa oli runsas ja makoisa vaikka osa porukasta ei ehkä vielä ruokaa jaksanut ajatellakaan. Aurinko paistoi täpöillä ja olo oli leppoisa. Paikallinen lehti nauratti taas lisää, olimme kuulemma nauttineet illan aikana ”tölkkihedelmiä”, uusi nimitys helmeilevällekö…? Pidimme vielä pienimuotoisen WIMA2008 kokouksen Kikan ja Pirjon kanssa ja otimme parit promokuvat ennen kamojen pakkaamista.

Poliisiauto

Lähtöä tehdessämme huomasimme, ettei kenelläkään ollut mukana alkometriä. Soitimme pollarit paikalle. Lappeenrannan poliisi oli innokas ja niinhän sieltä kaarsi pihaan mustamaija mukanaan kaksi virka-asuista lain edustajaa, jotka komensivat meidät kahteen jonoon ja niin alkoi puhkuminen. Nollapillin sain ottaa muistoksi mukaani, en tiedä miten kävi muutamalle 05:lle…

Ajokausi on sitten virallisesti avattu. Seuraavat avajaiset ovatkin sitten meikäläisen harteilla eikä vielä mitään tietoa, missä päin Suomea! Sen verran tiedän, ettei siellä mitään lastenlauluja rallatella :))) Tänä kesänä seuraavaksi nähdään LBC:n mimmit Kerääntymisissä!

Tuhansia mieluisia kilometrejä kaikille toivoo Ninnair!

Takaisin