Töissä ilman palkkaa mutta ei ilman korvausta!

Rallista on nyt kulunut aikaa ja alkaa olla mielenlaatu tasoittunut sen verran, että pystyy jo kirjoittamaan tapahtumia muistista muillekin jaettavaksi. Ralliviikko oli niin hektinen, täynnään tapahtumaa ja työtä, että ensimmäinen viikko rallin jälkeen kroppa reagoi flunssalla ja painajaisilla! Useat muutkin talkoolaiset olivat saman post-stress taudin kourissa, kuka ei tunnistanut omaa ukkoaan yöllä sängyssä ja kuka mopoillessaan mietti seuraavaa tiesulkuvuoroa. Kaiken kaikkiaan voin sanoa, että tuollainen viikon työpyrähdys oli elämäni varmasti kaikkien aikojen hulluin ja silti mahtavin kokemus! Tästä kehtaa kertoa ja aion homman laittaa jopa ansioluettelooni, sen verran hyvältä tuntuu!

Osa seuraavasta tekstistä on kuulopuheita, toisille ihmisille tapahtunutta, enkä ota vastuuta juttujen todenperäisyydestä. Vaihdoin ihmisten nimet, joten kenenkään ei pitäisi pahastua jos hänestä on kirjoitettu. Valittaa tekstistä minulle tietenkin saa mutta sillä tuskin on asiaan mitään vaikutusta.

Toivottavasti viihdytte!

Lauantai 2.8.

Heräilin lauantaina levottomasta unesta ja hyppäsin varhain aamulla Micran rattiin suunnaten kohti Ristiinaa, Saimaan rannoille siis. Usein jo paikan päällä käyneenä matka oli jo tuttu ja ajelinkin sen ennätysvauhtia auto täynnä roinaa. Jos poliisi olisi minut matkalla jostain syystä pysäyttänyt, olisi varmasti reissu tyssännyt siihen, auto oli nimittäin pakattu niin täyteen tavaraa, etten nähnyt taustapeilistä, enkä edes vänkärin ikkunasta ulos! Ohitukset motarilla olivat laskentapeliä, sekunti, toinen, kolmas ja hop, eiköhän se ohitus ole jo ohi. En pysähtynyt kuin kerran veskiin ja olinkin perillä jo aikaisin, 3,5 h lähdöstä. Milla oli Simsoninsa kanssa jo odottelemassa, oli kuulemma ollut kylmää kyytiä aamuvarhaisella. Muuten lauantaina oli ihana keli, pilvipoutaa ja T-paitakeli muutenkin mutta hyttysten takia hihoja ja lahkeita oli kaikilla.

Ensimmäinen homma oli hoidella vessakontin siirto-ongelma. Vuokrakontin kuljettaja oli yömyöhään tipauttanut kontin väärään paikkaa ja siirrettävähän se oli. Onneksi Heimarin huoltovastaava oli näpsäkkä mies ja haetutti paikalle traktorin, jolla kontti raahattiin oikealla paikalle. Vessoja pitää olla riittävästi, niistä ne akat aina valittaa. Kontin kuljettajalla oli muutenkin ollut mielikuvitusta, hän oli tehnyt meille oikein käytännön pilan ja tipauttanut vessakontin avaimet postin postilaatikkoon! Ja niin kuin kaikki tiedämme, valtion omistamiin laaatikkoihin ei viikonloppuna ole mitään asiaa, posti ei kulje lauantaina! Eräs talkoolaisista oli näppärä ja rautakoukulla onki avaimet laatikosta pihalle.

Sitten alkoikin jo muita talkoolaisia valua Auralaan. Isot armeijan teltatkin saapuivat ja Ursula, Kari, Lena, Harry, Toni ja Miika laittoivat teltat parhaille paikoille, 4 armytelttaa, yksi juhlakatos ja kolme retkeilytelttaa japanilaisille valmiiksi. Ukoilla oli kiirus takaisin Tampereelle ja he päräyttivätkin paluumatkalle jo aikaisin iltapäivällä kun me muut jäimme miettimään, mitäs sitten seuraavaksi tehtäisiin. Osa jäi odottelemaan isoa kuormaa tavaroita. Emme voineet tehdä juuri mitään kun kartat alueen rajaamiseksi, kylttien pohjat ja työkalut, esiintymislava yms yms oli tuossa kyydissä, joten ensimmäisen talkoopäivän alkajaiksiksi odottelimme peukaloitamme pyöritellen osaa porukkaa. Ja saapuivathan he viimein, noin 4-5 tuntia myöhässä. Siitä lähtien lauantai olikin jo hurjaa pyörimistä. Osa porukasta nakutteli kylttejä valmiiksi, toiset veivät niitä Heimarin alueelle, toiset lähtivät viemään niitä tien varsille opasteiksi ja osa liimaili sisätilojen opasteita paikoilleen. Talkookokouksessa annettiin ohjeet, että omaa harkintaa saa ja pitää käyttää. Kaikki ovat kuitenkin tällä alalla amatöörejä, joten joku päätös on luultavasti yhtä hyvä kuin toinenkin. Pirkko, Lea, Ansa ja minä lähdimme käymään Mikkelin alkossa ja kauppareissulla muutenkin. En ole aikaisemmin hakenutkaan viinalastia alkon lastauslaiturilta mutta tässä tapauksessa lasti olikin reippaasti yli 500€ arvoinen, osa rallivieraille, osa omia.

Ensimmäinen rallivieras käännytettiin. Eräs saksalainen oli jo käpötellyt Heimarin hotellin respaan ja kysynyt huonetta. Onneksi henkilökunta oli asiasta ajan tasalla ja ohjanneet hänet Mikkeliin, siellä löytyisi hotelleja. Juttelimme vielä hetken aikaa hänen kanssaan ja selitimme, miksemme voi häntä alueelle vielä päästää, vasta maanantaiaamuna klo 9:00 jälkeen. Anne todisti heti ilmiömäisen kielitaitonsa ja jutusteli saksaksi vaivatta.

Lauantai-illan ohjelmassa oli pelien ja leikkien testaus mutta koska aikataulu mätti heti alkuunsa, emme kokeilleet muuta kuin kärrin kulun. Ja se vasta karmeaa olikin, olin tynnyrissä kyydissä enkä pystynyt olemaan oksentamatta kahta metriä kunnes luovutin leikin rohkeammille. Miika yritti mutta pitkänä poikana hän ei saanut polviaan tynnyrin sisällä koukkuun ja meno olisi ollut suorana seisoessa ihan holtitonta, joten hän ei halunnut jatkaa. Muut eivät uskaltaneet edes kavuta tynnyriin. Saimme kuitenkin harjoiteltua tärkeimmän, wimakasteen. Annoin kahdelle shamaanillemme, Tarkinsonille ja Maijulle ruhtinaalliset 5 minuuttia aikaa laittautua valmiiksi. Komensin viiden eri pisteen vastaavat paikoilleen ohjeistuksen kera ja sitten päästimme ensimmäiset sumuhuudot kaasutorvesta, karmeaa mökää se pitikin, kuuroutuminen ei ollut kaukana! Ja niin saatiin wimakastejoukkio liikahtamaan, snapsia ei matkalla tarjoiltu mutta pisteellä niin kuitenkin selitettiin, että ”tässä kohtaa saisitte maistiaisia jos olisitte oikeita rallivieraita” ja salmiakkipisteellä tarjoiltiin ilmakarkkeja tarjottimelta, hyvää oli. Viimeiseen porukkaan tungettiin sitten Klaara, joka jo kovasti epäilikin jotain vilunkipeliä. Ja niinhän se oli, että kunhan Klaara saatiin paikalle, kodalla olikin wimakasteen tilalla synttärionnittelut ja kunnon kaakkua tarjolla! Shamaanit saivat kenraaliharjoituksensa ja muillakin oli jo hieman levollisempi olo rallin alkua odotellessa. Avasimme muutaman tölkin eliksiiriä ja valmistauduimme lähtöön Ristiinaan Sataman Valoihin, johon Harri Trampbikerseilta oli meidät kutsunut viettämään meksikolaista iltaa. Meksikolainen ilta tarkoitti täydellistä rentoutumista hauskanpidon merkeissä. Osa sakista meni viisaasti jo ajoissa koisimaan mutta muutama meistä hillui pikkutunneille asti.

Sunnuntai 3.8.

Sunnuntaiaamu valkeni ainakin minulle aika kohmeana. Toiset olivat jo monta tuntia laittaneet aluetta kuntoon kun minä sain silmäni auki ja tutisin Auralaan aamiaista nakertamaan. Siinä kohtaa ensimmäistä kertaa koko viikon aikana hämmästelin porukan oma-aloitteisuutta, ahkeruutta ja intoa, homma toimi kuin hyvin öljytty koneisto! Mahtavaa, pitäisköhän vaan jäädä makoilemaan ja katella kun muut hoitelevat hommat  ei vaan, tekemistä riittää varmasti! Talkoopalaveri sunnuntaina aloitettiin äänestyksellä ’sallitaanko pyörien parkkeeraus nurtsille telttojen viereen vai halutaanko kaikki pyörät asfaltoidulle parkkialueelle’. Äänestys tapahtui kahteen kertaan ja lopulta päätettiin sallia parkkeeraus mihin kukakin pärränsä haluaa. Lisäksi Lina esitteli radiopuhelimet ja opasti niiden käytössä. 4 puhelimista olisi metsästystaajuudella, joten kunnon koodikieli piti opetella, ei sinne saisi mitä tahansa huudella kun kuulolla saataisi olla oikeitakin käyttäjiä. Toiset 4 toimivat toisella kanavalla ja päätettiinkin, että ensimmäiset olisivat järkkäreillä, tie- ja parkkivahdeilla sekä infossa kun taas jälkimmäiset Auralassa, päivän vastaavalla ja infossa. Rogeria huudeltiin useaankin otteeseen. Lisäohjeita annettiin vielä sunnuntaina sisään pyrkivien rallivieraiden osalta (jo useampia käännytyksiä), tiesulku oli aloittanut toimintansa jo päivällä sunnuntaina. Ruokailuohjeita annettiin ja sovittiin vielä viimeisiä työvuorojen vaihtoja, kuka ehtii peleihin ja leikkeihin, kuka ei halua gospeliin vakaumuksensa vuoksi ja kuka jelppii tervetulojuhlassa Klaaraa ja minua. Sunnuntai-illan kohokohta oli ehdottomasti sauna! Ihanaa rentoutua vielä ennen kuin se hulina alkaisi!

Maanantai 4.8.

Katso kuvakooste (Auralan työvuorolista, teltta-aluetta, WIMAkaste ja järvimaisemaa).

Ensimmäinen tiesulkuvuoroni alkoi maanantaiaamuna klo 07:00. moneen tuntiin ei kuulemma ollut ketään näkynyt, edellisiltana oli useampi pyörä käännytetty ja ohjattu joko Mikkeliin tai Löydön kartanoon yöksi. Aamu alkoi harmaana. Vettä tihkuutteli kunnes rupesi kunnolla satamaan siinä puoli yhdeksän paikkeilla. Mahtavaa, ajattelin, tätäkö se sitten tulee olemaan, viikko sadetta, jee! Mutta sade lopetteli ja kun kello lähenteli yhdeksää, ensimmäiset kaksi pyörää (suomalaisia vaikkakin meikäläinen sönkkäs heti Englanniksi!) päästettiin alueelle, ei enää ropissut niin paljoa ja puoli kymmenen aikoihin oli jälleen parempi keli. Aurinkokin pilkisteli pilvien lomasta ja porukkaa lappoi sisään. Tiesulku hienosti ilmoitti porttisululle tulevat pärrät, porttisulku tarkisti sisääntulevien nimet listasta, parkkivahti näytti biljardikepillä kohdan, johon eturenkaan tuli parkkialueella osua ja vieraat otettiin infossa vastaan hymyssäsuin ja monella kielellä! Aamupäivän aikana tuli varmasti puolet sakista ja aikaisin iltapäivällä oli jo lähes kaikki saapuneet paikalle.

Ensimmäinen huolenaihe tuli pari tuntia rallin avaamisen jälkeen, kerholan (=rakennus, jossa info/EA/kokoushuoneet/miesten sauna/yms sijaitsivat) molemmat vessat olivat tukossa! Kiva, kiva. Asia hoidettiin kuitenkin nopeasti ja ammattitaidolla, kaivon tyhjennys oli vain jostain syystä jäänyt tekemättä ennen rallia eikä me semmosista mitään tiedetty, saati sitten, että olisimme osanneet edes kysyä! Suihkutkin olivat tukkeutuneet mutta kunhan kakka-auto oli käynyt, kaikki toimi taas hienosti. Seuraava hälytys tuli ihan oikeasta tulipalosta! Joku valopää oli heittänyt kytevän tumppinsa roskikseen, joka sitten leimahti iloiseen liekkiin! Onneksi palo oli pieni ja saatiin nopeasti sammutettua. Saksalaisten armytelttaan oli aamupäivän sateen aikana valunut hormireiästä vettä sisälle ja osa talkoolaisista ansiokkaasti teippailivat katon reikää umpeen. Kamiinaahan emme olleet telttoihin halunneet tulipalovaaran takia (lue edellinen hälytys). Eli kaikenlaista tapahtui jo ensimmäisten tuntien aikana!

Päivä kului pitkälti juoksennellessa siellä sun täällä. Jossain kohtaa rupesin tuntemaan paniikin oireita kun en päässyt Heimarin pääovesta 10 metriä kerholan ovelle (infoon) ilman, että tusina ihmisiä nykii hihasta ja kysyy kaikkea maan ja taivaan välillä. Osa porukasta halusi vain tervehtiä ja osalla oli tärkeellistä toimitettavaa, ”milloin iltaohjelma alkaa”, ”saako saunaan jo mennä”, ”en ehdi huomenna kalliomaalauksille, ovatko ne siellä vielä jos menenkin myöhemmin viikolla?” jne jne. Onneksi talkooporukka oli niin mahtavaa sakkia, iso joukko sosiaalisia heittäytyjiä! Vaikka kielitaito ei kaikilla ollut huippuluokkaa, se ei jutustelua haitannut ollenkaan, saksakin vääntyi hienosti ja asiat tulivat hoidetuiksi. Jossain kohtaa ehdittiin pitämään pelit+leikitpalaveri eli käytiin läpi tiistain tulevat pisteet, mitä kukakin missäkin tekee.

Vierailla oli tuliaisia mukanaan. Japanin WIMA:lta sain käsin tehdyn hopeakorun, riipuksen, jossa luki Niina! Annoin korun tekijälle vaihdossa oman lasisen rallikoruni ja hän vaikutti oikein tyytyväiseltä. USA:n WIMAl:ta tuli kassillinen ruokaa ja juomaa, tiesivät, että talkoolaiset juoksentelevat nälissään hommia tekemässä. Harmi vaan, että se pussukka jätettiin jakamatta, laitettiin mukamas jemmaan viikonloppua varten. Sieltä sitten viikon kuluessa hävisivät ne suklaat, karkit ja pähkinät, en saanut maistaa yhtään. Saksan WIMA antoi pullon juomaa, joka taidettiin joko tuhota jossain bileissä tai sitten se lähti jonkun talkoolaisen mukaan, en tiedä. Rita toi erikoisia makeisia ja ne ja loput juomat tuhotaan sitten virallisissa talkoobileissä myöhemmin talvella.

Iltajuhlan teemana oli keskiaikaiset pidot ja Kati organisoi mallikkaasti ruokasalin koristelun. Pöydillä oli käpyjä ja jotain oksankäppyröitä ja liputkin saatiin vihdoin seinille ja ikkunoille. Pari lippua oli hetken kateissa kun minä itse olin unohtanut, että ne olivat Heimarin respassa. Minulle oli siitä viestitetty ja olin vastannutkin…ja unohtanut asian saman tien  porukalla sitten syyteltiin liput hankkinutta mimmiä, että missäs pirkaleessa hän viipyy, kunnes kävi ilmi, että Ninnairhan tietää, missä liput ovat. Ups…

Vieraat päästettiin ruokapatojen (?) ääreen viiden paikkeilla. Saimme suunnilleen viisi minuuttia aloituksen jälkeen ensimmäisen kommentin ruoasta: keittoa!? Mitä h..tiä, keittoko on keskiaikaisten pitojen pääruoka, ja AINOA ruoka!?!? Juu, näin oli, ja karmea mokahan se oli. Siinä vaiheessa asialle ei enää voinut mitään muuta kuin hymyillä kauniisti. Valitettavasti katastrofi muuttui vielä pahemmaksi kun se lirpakekeittokin pääsi loppumaan! Osa porukasta oli kuitenkin niin nälissään/kylmissään, että hakivat santsiannoksia useamman kerran ja kaapivat keitosta kaikki sattumat, joten jäljelle jäi vain litra-pari laihaa lientä! Minä ja pari muuta syöksyimme keittiön puolelle urputtamaan asiasta ja henkilökunta olikin jo pika-pikaa lämmittämässä jotain toista keittoa pakkasesta. No, pakkohan oli tähän tyytyä, parempi kuitenkin kuin, että osa porukasta olisi jäänyt ilman ruokaa kokonaan. Sovimme Heimarin kanssa, että vääntävät siiten illemmaksi vielä kunnon voikkarit koko sakille, saimme puhuttua budjetin leipiin hallituksen pikapalaverilla.

Minä ja Klaara suloisissa elovenaleteissämme ei-niin-ammattitaitoisesti yritimme ruokailun jälkeen saada mahdollisimman paljon infoa rallivieraille itse juhlan puheosuuden aikana. Esittelimme pefletin ja kerroimme hiukan saunakäyttäytymisestä niin kuin tietenkin myös viikon ohjelmasta. Joukkue näytti hienolta ja moni talkoolainen oli laittanut samanlaiset blondiletit päähänsä.

Saimme jälkeenpäin paljon kehuja kunniavieraamme Raila Rinteen puheesta. Hän kertoi WIMA:n historiasta, omista kokemuksistaan ja yleensä naismoottoripyöräilystä neljällä kielellä! Hän aloitti suomeksi ja käänsi sitten puheensa sujuvasti englanniksi, saksaksi ja ranskaksi. Jälkeenpäin vielä harmitteli, että ruotsi unohtui, olisi kuulemma sujunut ongelmitta sekin!

Juonnossamme varoittelimme vieraita, että kohtapuoliin heidät pyydetään pihalle ja noin 10 hengen ryhmissä siirtymään ylläripaikalle. Ja kun kaikki niin sanotut asialliset asiat oli kerrottu, oli vuoro näyttää wimatervehdys, olimme Klaaran kanssa pöydällä, että kaikki näkisivät ohjeet: kaikki seisomaan, käänny vieruskaverin puoleen, ota pieni kumarrusasento, kädet ”gorillaksi”, ja sitten yhtä aikaa teputusta ja käsien heijaamista! Tervehdys kirvoitti mehevät hekotukset!

WIMAkaste oli kaiken puolin menestys! Vieraat hälytettiin paikalle terassin kulmalle sillä karmealla sumutorven karjaisulla ja ensimmäisen etapin ohjaajat; taisi ainakin saksaa taitava Oili olla alkupäässä; päästivät ryhmän kerrallaan liikkeelle. Seuraavalla pisteellä kaupan tädit, Milla ja Pauliina, tylysti ohjasivat kulkijat eteenpäin, tippaakaan ei tipu kuin vasta paluureissulla. Seuraava stoppi oli puusaunan kohdilla, jossa keskiaikaiseen asuun pukeutuneet talkoolaiset tarjoilivat vieraille salmiakkia ja kertoivat saunan säännöistä. Sitten ryhmä siirtyi polkua pitkin kodalle ja heidät suunnilleen tyrkättiin sisälle. Siellä heitä odotti kaksi shamaania, joista toinen piti hurjan puheen (suomeksi) ja pelotteli pienemmät henkihieveriin kun toinen rummutti taustalla ja luikautti kunnon viisut ”lailalöileilaajaleilalöilailaa”, olette varmaan kuulleetkin kipaleen? Urheimmatkin hätkähtivät suden ulvontaa ja kodan seinien tärähtelyä (Jenna laitto peliin fyysisiä efektejä!) jos eivät jo säikähtäneet kodan sisällä roikkuvia linnunraatoja ja muita koristeluja. Vieraat saivat nokimerkin ja kodasta poistuessaan riimukiven, jonka merkin tulkinta löytyisi taas hotellilta. Kodan edustalla oli kolmen tulensyöksijän ryhmä ja he saivatkin ansaitsemaansa ihailua! Upeaa, mimmit! Paluumatkalla vieraat sitten saivat toisen etapin maistiaiset, tervasnapsin. Osalle maistui mutta maku on kai aika erikoinen ulkomaalaisen suuhun, joten läheskään kaikkea eivät vieraat juoneet, jäännökset sitten tuhottiin myöhemmin. Osa joukoista saapui takaisin hotellille laulaen kovaan ääneen, osa ihan hissun kissun salaperäisesti virnuillen mutta kaikki kuitenkin tajusivat pitää suunsa kiinni tapahtumista niille, jotka eivät kasteessa olleet vielä käyneet.

Myöhemmin illalla pompittiin Johnny’s bändin tahtiin ja vieraat saivat myös iltapalasämpylät, joita kiiteltiin kovasti. Shamaanitkin saapuivat ravintolalle heilumaan vaikka vaikuttivat aika ”väsyneiltä”. Taisi shamaanius ottaa voimille. Itse menin yrittämään nukkumista kymmenen aikoihin mutta vaikka ilta oli ollut kaunis, lämmintäkin noin 14-15 astetta, oli yö kostea ja teltassa oli todella kylmä. Jossain puoli neljän aikoihin kampesin pihalle kun joku mopotin herätti (talkoolainen ei jaksanut kävellä tiesululle vaan liikehti sinne mp:llä) ja kärräsin makuupussini sisätiloihin Auralan keittiöön ja nukuin hetken kahdella tuolilla (väsyneenä nukkuu missä vain) kunnes Ansa raahasi minut viereensä koisimaan, Juuso kun oli järkkäriyövuorossa ja palaisi vasta aamusella. Onneksi olin saanut vaihdettua aamuyön tiesulkuvuoron, en olisi millään jaksanut neljältä herätä vahtimaan! Raahauduin aamupalalle seiskan paikkeilla.

Tiistai 5.8.

Katso kuvakooste (Tiistain risteily, kalliomaalaukset, kärrikisa, beach party, trubaduuri ja karaoke).

Aamu valkeni aurinkoisena mutta todella tuulisena. Ensimmäinen hälytys tuli jo ennen kahdeksaa, molemmat rannalla olleet juhlateltat ovat tiessään! Kova tuuli oli riepotellut isomman teltan puuta vasten ja pienemmän teltan kaurapellolle! Ei siinä muu auttanut kuin lähteä telttaa pellolta hakemaan, toiset yrittivät saada isompaa telttaa kammettua takaisin pystyyn. Molempien telttojen tukipylväät olivat pahasti vääntyneet, pienemmän teltan niin pahasti, että niitä ei enää voisi korjata. Harmillista, se pienempi teltta ehti olla käytössä yhden päivän ja roskiskamaa siitä sitten tuli. Heimarin mönkkärikuski kävi hakemassa kiviä telttakeppien painoiksi mutta tuuli oli niin kova, ettei telttoja enää saatu pystyyn, ne purettiin kokonaan pois mutta pöydät ja tuolit jätettiin paikoilleen, voihan niitä käyttää ilman telttojakin jos keli pysyy kivana. Lämpötila oli ihan mukava 15-17 astetta mutta tuuli oli kylmä.

Minä lähdin Ansan kanssa kalliomaalausten parkkipaikalle pyörävahdiksi. Ensimmäisen tunnin aikana ei näkynyt yhtään mopotinta kunnes sitten jossain kohtaa niitä rupesi tulemaan. Jotakuinkin parisenkymmentä pyörää tuli paikalle. Viimeksi tulleille sanottiin, että vartiointi loppuu kunnes ne edellisten pyörien omistajat palaavat, he kun olivat tulleet luvatun ajan puitteissa paikalle. Nämä viimeksi tulleet mimmit ottivat sitten asian tosissaan ja ilmeisesti juoksivat koko 2,5 kilsan matkan maalauksille ja takaisin, eivätkä ottaneet ainuttakaan kuvaa ja olivat takaisin ennen muita! Ansa kävi jossain vaiheessa kauppareissulla ja mä jo ehdin luulla hänen unohtaneen minut parkkikselle istumaan suomenlippuni kanssa . Kyllä tuore kahvi ja makeat mansikat maistuivat hyvältä ja iltapäivällä sitten ajeltiin takaisin heimariin. Laivaristeily heimarista kalliomaalauksille oli täynnä, 100 matkustajaa kyydissä! Osa peleistä oli jätetty myöhempään ajankohtaan, koska suurin osa sakista oli joko risteilyllä tai ajamassa. Aina ei voi ennakoida ihmisten käyttäytymistä mutta onneksi talkoolaiset osasivat mukautua tilanteeseen. Iltapäivällä alkoivat myös beach partyt, puhallettuja tuoleja, bikineitä (pitkät hihat alla!) ja poppia. Ensin bikineissä olivat olleet vain suomalaiset, kommenttejakin ”Finnish are grazy!” oli tullut mutta vieraistakin oli joku käynyt heittämässä aurinkokuteet päälle, samalla tavalla pitkät hihat alla.

Kärrikuljetus rannan läheisyydessä sai myös suosiota ja jopa ostotarjouksen itse väkkyrästä! Saimme kunnon kiljuntavideotakin, kaikilla oli hauskaa, parhaat naurut sai aikaan pikkuplikan kikatus pyörivästä tynnyristä, kakarat on hurjapäitä!

Minut oli kutsuttu tiistaiseen kapteenien kokoukseen ja tämä kommentointikierros käytiinkin heti kokouksen alussa, ettei minun tarvinnut osallistua muuhun koska en ole hallituksen jäsen. Järjestään jokaiselta maalta tuli pelkkää kehua rallin järjestelyistä, edellisen illan soppaepisodia ei mainittu sanallakaan. Aamiaisesta tuli pienet nyreet, kun tarjolla ei ollut mitään makeaa esimerkiksi hilloa leivän päälle. Asia oltiin jo korjattu ennen kokousta, joten sekin negatiivinen asia oli hoidettu. Itävallan edustaja mainitsi eräänlaisena ongelmana liian ohjelmatarjonnan, he eivät olleet osanneet porukalla päättää, mitä he tekisivät, mainitsi kuitenkin, että ei oikeastaan tiedä, onko tämä positiivinen vai negatiivinen kommentti  Kaikki kehuivat paikan valintaa ja alueen kauneutta. Saimme kehuja myös info- ja tervetulopisteen henkilökunnan iloisesta asenteesta ja nopeasta toiminnasta. Mukavia uutisia sain siis viedä talkooporukalle. Kerroinkin kapteenien kuulumiset sitä mukaa kun sakkia tapasin, ensin savusaunalla ja myöhemmin Auralassa ja työvuorossa. Saunareissu oli ihana, olin jo aika väsynyt ja hiukan kylmissäni, joten sauna, järvireissut ja yksi olut siihen päälle rentoutti mainiosti! Harmitti vain kun kaikilla on rallipaidat päällään ja joku sitten pukkarissa nappasi päälleen minun paitani, sen jo 2006 hankitun vähän erilaisen rallipaidan, hihoissakin tekstit. Sain tilalle jonkun teltan , ihme, ettei tyyppi huomannut siinä vaiheessa koon ainakin olevan väärä kun on päällensä minun kolmea numeroa liian pientä paitaa kiskonut.

Myöhemmin illalla savusaunalta oli myös lähtenyt aikamoinen tapahtumaepisodi liikkeelle. Sauna oli ilmeisesti kylmennyt vai mikä oli mutta kuulin myöhemmin, että nämä sankarittaret (4 kpl) olivat kaapanneet vaatteensa, ajokamansa yms kainaloon ja alastomina soutaneet Auralan päähän puusaunalle. Puolessa välissä matkaa olivat huomanneet, että veneen pohjatappi ei ollut paikoillaan ja upotus oli ollut lähellä! Motoristit vesillä, vaarallista extremeurheilua!

Kävin vielä illemmalla tsekkaamassa Auralassa olevan porukan, keskiviikon rastipisteet piti käydä läpi ja sopia, mille rastille kukakin menee ja mitä siellä pitää tehdä. EA-vuoroni alkoi klo 22. Ajattelin, että aah, nyt aion nukkua kunnolla, kyllä ensiavussa voi pötköttää kunhan on valmiina heti heräämään jos jotain sattuu. Päivällä puuverstaalla oli joku lipsauttanut taltan peukalon varteen, niin, että oli joutunut laastarointiin ja myöhemmin siteen vaihtoon mutta muuta vakavampaa ei onneksi ollut sattunut. Hetken aikaa rupattelin järkkärin kanssa ja saimme toisen EA-vuorolaisen kanssa ohjeet pitää kerholan vessat hiljaisina mutta eipä siellä kukaan aiemminkaan ole kovaa kailottanut, joten en huolestunut asiasta vaan kävin pitkäkseni. Ravintolan puolella pidettiin iloista karaokeiltaa, tamperelainen Anna Jukantupa oman laulusettiensä lomassa veti porukalle kunnon laulantaa suomeksi ja englanniksi.

Ensimmäiset ”häiriköinnit” kuulin sinisestä luurista, joka oli Maijun luona toisessa huoneessa. Kollegani EA-vuorossa oli sammunut niin syvään uneen, ettei herännyt vaikka suunnilleen korvan vierellä radio huutelee EA-pistettä vastaamaan. Kävin nappaamassa luurin ja vastasin. Tiesululla oli kuulemma joku tilanne päällä. Ei sitten muuta kuin takki niskaan ja pihalle, se niistä unista. Yksi talkoolaisista oli ollut tiesululla jo 6 tuntia putkeen ilman vaihtoa ja klo 22-00 vuoron toinenkin henkilö oli jäänyt ilman vaihtoa, puolenyönvuorolaiset loistivat poissaolollaan! Pitkän vuoron tehnyt tosin ei ollut asiasta moksiskaan, hänellä kun oli tonkallinen punaista lämmikettä seuranaan ja hän oli sitä paitsi näitä puolen viikon talkoolaisia, joten loppuviikko oli hänelle vapaata. Hetken aikaa asiaa selvitellessä toinen vuorolaisista saapui. Paitsi että hän oli myöhässä, oli hän myös eräs suomalaisista rallivieraista, ei siis talkoolainen! Tämä mimmi oli hyvää hyvyyttään ottanut yhden 2 tunnin vuoron kaveriltaan ja pahoitteli, että oli nukkunut pommiin ja siksi myöhässä vuorosta. Puolet asiasta oli siis ratkaistu mutta jäljelle jäi vielä tuo huima 6-tuntinen. Kirmaisin Auralaan tsekkaamaan työvuorolistaa. Pitkävuorolainen oli valitettavasti katsonut vuoron väärin, silmät ilmeisesti hypänneet riviltä, hänen vuoronsa oli päättynyt jo klo 20 mutta eipä ollut kukaan tullut häntä poiskaan päästämään, joten hän oli ajatellut, että vuorolistassa on virhe. Kahdeksasta-kymmeneen vuorosta oli tullut vain toinen henkilö ja koska vinkku oli hyvää, ei ollut hätääkään. Asiasta kuitenkin hermostui oikein tosissaan toinen klo 22-00 vuorolainen ja lähti niiltä sijoilta hakemaan vuorolaiset paikalle! Siitä sitten seurasi itkua, huutoa ja hammasten kiristystä kunnes tilanne saatiin rauhoitettua. On väsyttävää kuunnella humalaisia kun jää levy päälle, tiedättehän tunteen.. En edes tiedä asioiden todellista kulkua mutta eiköhän sotku lopulta sitten selvinnyt. Pääsin nukkumaan aamuyöstä noin klo 03:00 suunnilleen vuorokauden valvomisen jälkeen. Nukahdin välittömästi! Järkkäri sitten ystävällisesti herätteli aamukahville hiukan ennen kuutta.

Keskiviikko 6.8.

Katso kuvakooste (Keskiviikon MC Orienteering kisailuja, Shamaani ja Geisha, eri maiden esityksiä ja Saija Varjus).

Keskiviikon sää oli pilvinen mutta onneksi ei satanut vettä, lämpötila tosin laski pari astetta auringon ollessa piilossa koko päivän.

Tiesulkuvuoroni alkoi klo 08:00, sain siis rauhassa nauttia aamiaiseni ja istuskella hetken ennen työhukia. Tiesulun olemassaolon tarpeellisuutta talkoolaiset olivat kyseenalaistaneet mutta rallivieraat kiitelleet, tunsivat olonsa turvallisiksi kun alueelle tulijat kaikki vähintäänkin nähdään jos ei jopa pysäytetä ja ”kuulustella”. Risteyksessä oleva tiesulku oli tosin siirretty parkkialueen reunaan, lähemmäs infoa. Käännytettyjä oli ollut muutama, eräs koiranulkoiluttaja ei ollut uskoa korviaan kun kuuli, että olemme paikalla koko viikon. Samoin eräs ärhäkkä mies lähes kaatoi autollaan Iineksen tievahdissa alueelle tullessaan, koska hänellä ”on tapana käydä täällä aina lenkillä, eikä aio nytkään jättää lenkkiään väliin”. Ilmeisesti kaikille ei kotona ole opetettu käytöstapoja tai mikä lie oli syynä moiseen ylimielisyyteen. Heimarin henkilökunta oli onneksi täpöillä meidän puolellamme asiassa ja mönkkärikuski oli kuulemma ajanut lenkkeilijät kauas metsälenkille, etteivät jää alueelle pörrämään. Oikeus olisi kuitenkin meidän puolellamme, olimmehan vuokranneet alueen yksityiskäyttöön! Muuten tievuorossa puheenaiheet alkoivat käydä vähiin. Kerrattiin edellisen päivän ja illan tapahtumia, kuka oli juonut liikaa ja törttöillyt ja kuka oli missäkin sekoillut. Kun juorut oli juoruiltu, puheet kääntyivät omaan oloon, onko suoli toiminut ja ruoka/uni maistunut, ikäihmisten jutustelulta se kuulosti mutta aina se naurut kirvoitti! Kun pääsin sulkuvuorostani menin suoraan nukkumaan. Olin jo niin väsynyt ja sekaisin, että katsoin seuraavan työvuoroni väärin ja laitoin kellon herättämään ihan miten sattuu. Auralassa joku jo kävi minua tönimässä, että olenko vielä elossa kun olen monta tuntia nukkunut samassa asennossa hengettömän oloisena. Hengissä juu muttei ihan ehkä tajuissaan. Onneksi sain viime tippaan jonkun toisen tekemään tiesulkuvuoroni lopun, että pääsin käymään pesulla ja vähän syömään. Niin sitä vuorot helposti unohtuu, toiset saa huutohaukkuja ja toisille ei tule mitään nuhteita, heh.

Keskiviikon päätehtävä oli siis MC ORIENTEERING eli suomeksi kai rastiajo. Rastit alkoivat jo aamusta, yksi rasti avoinna aina 2 tuntia kerrallaan. Rasteilla oli aina jokin tehtävä, mölkyn heitto, paperiliidokin teko+lennätys, käpyjen keräystä aikaa vastaan sekä parit kysymykset. Hyvät naurut saimme kun rastilla oli kysytty naskaleiden nimeä ja käyttötarkoitusta ja jälkeenpäin luimme vastauksia. Ruotsalaiset tietenkin vastauksen tiesivät mutta juuri kukaan muu ei, vastauksien joukossa olivat parhaimmat nämä: a) kalannostopiikit, järvestä veneeseen saalista nostettaessa, ja b) avannontekopiikit, jäähän saa nopeasti pyöreän aukon kun toinen piikki on keskellä ja toista piikkiä raavitaan pitkin jään pintaa. Ihanaa kun mielikuvitus antaa siivet! Orienteering kesti melkein koko päivän, viimeinen rasti sulkeutui vasta klo 17:00 ja viimeisten rallivieraiden paluu heimariin kesti aika tovin. Sää oli aika kolea, joten suurin osa paineli saman tien saunomaan ja lämmittelemään.

Minä kirmaisin iltapäivällä maskeeraajan ja kampaajan käsittelyyn ja tuloksena parin tunnin jälkeen oli karmea N-Peikko, Shamaanin serkkutyttö! Jouduin pysähtelemään maanantaitakin useammin, päädyin varmaan sadalle kameralle mutta kyllä se maski ja piikkikampaus olivat niin hurjat, että en yhtään ihmettele. Myös kaunis geisha saatiin kuvaan, lisäksi joukossa oli muitakin maskeerattuna ja kammattuja.

Keskiviikon iltajuhla myöhästyi pahemman kerran, lähes pari tuntia suunnitellusta! Sain jo muutaman kiukkuisen katseen ja pari vierasta tuli ihan sanomaan asiasta. Osasyynä oli viimeisen rastin myöhäisyys ja kolea sää (saunojilla kului aikaa) mutta myös meidän pääesiintyjämme oli vielä vasta matkalla kun meidän olisi pitänyt aloittaa. Olimme hiukan pettyneitä kun ohjelmaan mukaan ilmoittautuneita oli niin vähän, vain kolme maata, viisi virallista esitystä mutta ei ihmisiä voi pakottaa jos esiintyminen ei kiinnosta. Aloitimme kuitenkin illan ohjelman ja muutaman lauseen höpötyksen jälkeen vuorossa oli ohjelmiston tuomareiden valinta. Kysyimme yleisöltä ensin, että kuinka moni kävi ajamassa rasteja, lähes kaikki nousivat seisomaan. Sitten kysymys, kuinka moni kävi kaikki 5 rastia. Jälleen todella moni jäi seisomaan. Kolmas kysymys, no, kuka on tänään juonut olutta? Ei enää kovin montaa. Ja kun viimeinen kysymys, ”kuka on juonut tänään snapsia”, jäljelle jäi enää 6 ihmistä seisomaan. Ilmoitimme kylmästi, että tässä ovat illan tuomarit! Porukka repesi . Yksi tuomari tosin jouduttiin vaihtamaan, koska kuuden henkilön joukossa taisi olla 3 saksalaista. Loppujoukossa oli sitten useampaa kansallisuutta. Ilmoitimme myös, että tuomareihin vaikuttaminen, millä keinolla hyvänsä (rahaa, juotavaa yms) on sallittua ja suotavaa!

Japani esitti ensin videokutsun vuoden 2010 ralliin Japaniin ja sen jälkeen tarkemmin kertoivat rallin puitteista ja mitä siellä tulee tapahtumaan, pyörän vuokrausmahdollisuuksista, liikenteestä ja alueesta. Täytimme myös kyselylomakkeet, mitä kaikkea odotamme näkevämme/kokevamme Japanin rallissa ja kiinnostaako yleensä tulla mukaan. Yleisö vaikutti innostuneelta ja uskon, että Japanin ralliin riittää porukkaa! En enää muista esitysten järjestystä mutta aikataulun pettämisen vuoksi suunnitellut ajat eivät pitäneet alkuunsa paikkaansa. Saksan ryhmä oli äkeissään kun heidän esityksensä ei voinutkaan alkaa juuri sillä hetkellä kuin heille oli luvattu, urputtivat, että pitäisi tarkemmin pitää kellonajoista huolta. Vastasin urputtajalle, että ei minulla edes ole kelloa, olen lomalla niin kuin kaikki muutkin ovat! Esitys pääsi vihdoin alkamaan. Joukko valkoisiin paperihaalareihin pukeutuneita esilaulajia tötteröpäähineissä tuli lavalle ja karaoketyyliin johdatteli yleisön mukaansa laulamaan ”We all are part of the WIMA family” laulua, uudet sanat Yellow Submarinen tahtiin. Suomen ylimääräinen esitys tuli mahtavalta shamaaniltamme, joka noitarumpua paukuttaen joikhasi lavalle puhuttelemaan yleisöä. Samalla hän härnäsi jättimäisellä luulla ”lemmikkiään”, sudeksi naamioitunutta Jennaa. Yleisö nauroi ja taputti. Saksalta tuli myös toinen esitys, jälleen laulua. Italian ralli 2009 on saksalaisten organisoima ja he olivat tehneet uudet sanat vanhaan kipaleeseen. Suomeltakin tuli toinen esitys, ”viisi mannerta”. Viisi suomalaista rallivierasta oli pukeutunut eri mannerten asukeiksi, mukana oli ainakin amerikkalainen, olikos se yksi jaavatar ja tietenkin myös suomalainen, taisipa olla pullo takataskussaan! Ruotsi vielä esitti oman musiikkisikermänsä, jossa jokainen heistä oli pukeutunut kappaleensa hahmoon. Mukana olivat ainakin Peppi Pitkätossu, Katto Karlsson ja Eemeli. Esitys oli mahtava ja yleisö taputti villisti suosiotaan! Tuomaristo lähti pohtimaan päätöksiään toiseen huoneeseen ja vaativat heti snapsit, jotta ajatus luistaisi kun samaan aikaan viimeisenä vielä ennen musiikkiesitystä saatiin uusinta Japanin rallin videosta.

Saija Varjus miehensä kera oli vihdoin saapunut paikalle ja laittoi esiintymiskamansa aika nopeasti kuntoon. Sound check’iä ei päästy tekemään koska oli jo niin myöhä (olivat tulleet myöhässä ja kaikki oli aloitettu myöhässä), joten ensimmäiset pari kappaletta ei kuulunut kunnolla ja ravintolasalin valotkin olivat aivan per**stä, joko kaikki valkoiset valot päällä tai pimeänä, vain pari pikkuruista spottia, jotka sojottivat kattoon! Saija upeassa rokkimimmiasussaan kuitenkin osasi vetää keikan vähän vaatimattomammallakin setillä. Yleisö ei ensin kovin lämmennyt, ehkä koska joukossa oli myös suomenkielisiä lauluja mutta kyllä sieltä muutama mimmi saatiin tanssimaankin ja ilmapalloja heittelemään. Jossain kohtaa jouduin kärräämään toisetkin snapsit tuomareille, ilmeisesti päätöksenteko oli vaikeaa.

Vihdoin saatiin tuomarit takaisin ja päätökset julkistettiin. Oikeamieliset tuomarit olivat viisaudessaan poistaneet arvioitavista esityksistä Japanin ja Italian rallien esitykset, nehän olivat enemmänkin mainoksia kuin kyseisen maan esityksiä, ihan oikein. Parhaan asun palkinnon saivat oma shamaanimme suden kera ja ehdoton suosikki parhaasta esityksestä oli totta kai Ruotsin mahtava sikermä! Ryhmä joutui tai pääsi esittämään tanssinsa vielä kerran ja yleisö lauloi mukana! Tiskijukka Iso-G (Gekko) pisti rytmiä peliin ja lattia oli täynnä porukkaa! Lanteita hytkyteltiin valomerkkiin asti eli puoli kahteen, kahdelta sitten ravintolan ovet suljettiin ja ainakin suurin osa hipsi nätisti nukkumaan, huomenna olisi paraatiajopäivä. Minäkin olin juonut peräti neljä olutta ja tunsin olevani aika tuhdissa humalassa, sitä se väsymys ja vähäinen syöminen teettää

Torstai 7.8.

Katso kuvakooste (Torstain paraati ja Metsälinnan rivitanssiopetustuokio).

Torstaiaamuna olivat kaikki virkkuina aikaisin hereillä, paraatiin valmistautuminen alkaisi klo 11:00. Paraatiin valmistautumistakin tosin oli hieno seurata vaikka itse en olisi mukaan menossakaan, ei sitä micraa kehtaa moiseen alistaa, raukka kun se muutenkin haluaisi olla se off-road vehicle . Kaikilla oli lippuja ja viirejä pyörissään ja fiilis oli korkealla. Pappikin saapui paikalle lipereissään ja hänet ohjattiin jonon kärkeen, johtamaan joukkoa. Hän oli kuulemma vasta vähän aikaa sitten saanut A-kortin, skootterilla kulkenut aiemmin. Bongasin myös eräät upeat piikkarit mutta enemmän hämmästelin joulupukkia ja lumikarhua, jotka myös viilettivät mopottimilla! Jälkeenpäin sain nähdä upeita kuvia paraatin kulusta, liikenne oli risteyksissä pysäytetty ja onhan se ollut upea näky kun parisataa pärrää kulkee letkassa! Gospelissa kerätyt kolehtirahat jaettiin puoliksi diakoniatyöhön ja WIMAn katutyttöprojektiin.

Minä, Elina ja Riitta jäimme alueelle pitämään huolta, ettei mitään tapahdu teltoille tai muuta sellaista mutta hiljaistahan se oli. Hotellille jäi yksi vieras, rouva, jonka selkä oli jo tullessa ollut huonona ja hänet oli jouduttu avustamaan pois pyörän selästä, joten hän ei enää halunnut eikä varmaankaan olisi edes pystynyt ajamaan paraatissa. Baarimikko oli saanut oudon viestin ja sitä pyöriteltiin aamulla hetken aikaa ennen kuin selvisi, mistä englanniksi kirjoitettu flirtti oli peräisin, eikä siitä sitten sen enempää… Juttelin vielä Saijan kanssa hetken aikaa sillä aikaa kun miehensä roudasi keikkakamoja autoon. Sain artistit matkaan puolen päivän aikoihin.

Ristiinassa kirkonmenojen jälkeen olivat vuorossa markkinat, ja siellä olikin sitten jos jonkinlaista tuotetta tarjolla, vaatetta, villasukkaa, ajokamoja, koruja ja ah, ruokaa. Kunnon hernerokka teki kauppansa, MC Trampbikersien Harri oli soppaa myymässä ja kauppa kävi. Joku ulkomaalainen kysäisi, että miksi tätä kutsutaan suomeksi (pea soup) mutta löytyi niin monta nimeä, ettei päästy yhteisymmärrykseen, mikä on oikea nimitys . Tarjolla oli myös kahviokatoksessa jotain olut-siiderilinjaa mutta siellä ei kai kovin menekkiä ollut muulle kuin kahville ja pullalle kun suurin osa sakista oli kuitenkin ajaen liikkeessä. Aurinko helli markkinoita vaikkei mikään helle ollutkaan mutta ehkä lämmintä 15-17 astetta kuitenkin. Minäkin pääsin pikaisesti kuikuilemaan alueen läpi kun Eira, tunnollinen tiesulun vaihto saapui heimariin päästämään edelliset vapaalle. Valitettavasti niitä hienoja wima-kivipinssejä ei enää ollut saatavilla, loppuunmyyty. Ostin marinoituja jättioliiveja ja valkosipulinkynsiä, ihania! Suuret kiitokset Trampbikersseille gospelin, paraatin ja markkinoiden järjestämisessä!

Torstai-illan toiminta oli keskittynyt Metsälinnaan, Ristiinan tanssilavalle. Pippalot alkoivat jo aikaisin ja suurin osa väestä hyppäsikin bussin ja tanssahtelemaan. Paikalla oli erilaisten bändien lisäksi myös rivitanssiopetusta ja kuulemma suomenkielinen opetus oli ollut kaikille mieluisaa ja lava oli ollut tungoksessa tanssiriveistä. Minä toimin illalla yleisnaisjantusena heimarin päässä. Yhdessä vaiheessa toimin taksina, kuskasin ruotsalaista rallivierasta miestään etsimään Metsälinnaan, hänet oli lukittu asuntoautonsa ulkopuolelle ilman rahaa tai kännykkää ja avaimet olivat miehen taskussa. Mukaan tuli myös eräs ranskalainen tyttö, joten kansainvälistä höpöttelyä matkalla oli, ja ehdin jo eksyäkin 10 kilsan matkalla! Paluumatkalle lähdettiin saman tien, ruotsalaismies oli kuulemma jo ehtinyt lähteä takaisin heimariin! Ranskalaistyttö jäi bilettämään ja takapenkille kömpi kaksi saksalaista, joten taas vaihdettiin kieltä, hauskaa. Olisi varmaan ollut tosi kivaa olla mukana tanssimassa mutta olin jo ihan raato näistä muutamasta päivästä, joten kun sain illan hommat tehtyä, painuin suoraan nukkumaan ja koisasin suoraan aamuun asti.

Tämä yö taisi olla se yö kun työvuoroista puuttui yksi järkkäri. Joku, joka oli ilmoitettu turvallisuussuunnitelmaan (poliisin vaatima), oli jäänyt kokonaan saapumatta paikalle ja ei edes ollut ilmoittanut perumistaan. Työvuoroja rukattiin hädässä ja monen vuoro heitti häränp..llyä ja väsynyt talkooporukka oli käärmeissään. Mutta hommat hoituivat kuitenkin, eikä näistä sisäisistä ongelmista näkynyt rallivieraille mitään, mikä kertoo talkoolaisten ammattitaidosta ja rallille omistautumisesta!

Perjantai 8.8.

Perjantai ei valjennut vaan valui. Vettä satoi aivan kaatamalla, oli satanut jo aamuyöstä asti. Ensimmäinen asia oli ryhtyä järjestelemään ihmisille sisämajoitustilaa kerholaan. Siirsimme omia askartelukamojamme yhteen nippuun isosta kokoushuoneesta ja järkkäilimme pöydät loosheiksi, joiden väliin sai sitten tuoda makuupussinsa ja pöydälle kamat. Huone tulikin aika nopeasti täyteen ja porukat olivat tyytyväisiä kun pääsivät pois veden keskeltä. Onneksi olin ottanut kumisaappaat mukaani kotoa! Telttoja vietiin hotellin kellariin pesutuvan naruille kuivumaan, saisivat sitten kuivat teltat mukaansa.

Iltapäivällä oli monen odottama esitys kahden belgialaisen naisen huimasta reissusta Aasian halki. 30 000 kilometriä ja monen monta päivää, mahtavia kuvia ja upea fiilis. Ei taitaisi moinen reissu monelta onnistua! Ja mimmit kuulemma jo suunnittelevat seuraavaa matkaa.

Katin ja Sirjan kanssa käytiin suurta palkintoröykkiötä läpi, sponsoreilta saatua tavaraa oli todella paljon! Päätimme palkita myös SPR:n porukat, he, jotka olivat päivisin päivystäneet alueella. Lisäksi Trampbikerseille kerättiin pienet pussukat, rallipinssiä ja sen sellaista. Sitten palkinnot laitettiin niin sanottuun arvokkuusjärjestykseen mutta koska niitä oli niin paljon, päätimme, että laitamme ne kahteen osaan, vähän arvokkaammat ja muut. Ravintolasalin koristelu oli käynnissä ja veimme palkinnot ensin takahuoneeseen jemmaan. Ruokailu alkaisi taas klo 17:00. Piti vielä ehtiä laittamaan parempaa päälle. Harmitti jatkuva sade, hameen kanssa ei viitsi laittaa kumppareita ja korkkarit eivät pitäisi mudasta. Illan pääesityskin, Tulikansa, oli peruttu sateen takia. Pirkko oli asiasta erityisen harmissaan, olihan Tulikansa nimenomaan hänen hankkimansa ohjelmanumero.

Gaalaillallisen ruokana oli paellaa. Olihan se hiukan parannusta maanantaiseen keittoon mutta ei se mielestäni kovin hyvää ollut, vai olinko taas vain niin jännittynyt juontohommista, että mikä tahansa ruoka olisi maistunut samalta? Synttärikakku pelasti kuitenkin paljon! Kunnon kermakakku, johon oli kirjoitettu onnittelut 50 vuotiaalle WIMA:lle.

Wima-kakkku

Puheiden vuoro oli pian ruokailun jälkeen. Olimme kantaneet pari pöytää tanssilattialle ja kasanneet siihen kaikki palkinnot, arvokkaammat vähän syrjään ja muut vain pinoihin. Rallivieraat olivat kirjoittaneet rallipassinsa numeron paperilapulle ja laput oli kerätty hattuun odottamaan arvontaa. Klaaran kanssa kiitimme yleisöä hienosta rallista, ilman heitä ei olisi ollut mitään, kiitimme tietenkin talkoolaiset (jotka olivat työvuoroistansa paikalle päässeet) ja kaikki kiittivät suurin aplodein, seisten, koko mahtavaa Heimarin henkilökuntaa!

Ihan ensimmäiseksi saatiin lavalle Ristiinan kunnanjohtaja Virpi Siekkinen kertomaan Ristiinan kunnasta suomeksi ja englanniksi, Klaara tulkkasi saksan kielen (minä sain hengähtää hetken). Sitten alkoivat palkintojenjaot. Ensin palkittiin Erica Ruotsista, hän oli ajanut MC SPIN:n kohteista eniten ja sai ensimmäisenä valita palkintonsa. Valitettavasti hän ei mieltynyt tarjolla oleviin mielestämme arvokkaisiin palkintoihin (ajokamoja, kunnon aurinkolaseja jne) vaan nappasi tavanomaisen T-paidan ja itse asiassa oli jälkeenpäin pahoillaan saavutukseen nähden vaatimattomasta palkinnosta. Olisimme voineet tehdä palkintojen jaon toisinkin mutta jälkeenpäin on aina niin helppo olla viisas, näillä mentiin. Kun olimme saaneet palkittua ne, jotka itse asiassa olivat jotain tehneet palkintojensa eteen, alkoi arvonta. Nopeassa tahdissa hatusta numeroita nostanut brittiläinen Molly-tyttö (8-v) kutsui yli sata ihmistä hakemaan haluamansa palkinnon. Myös ne muutama lapsi palkittiin ihan omilla muksujen palkinnoilla ja he olivatkin innoissaan palkintopöydän tarjonnasta. Välillä piti pitää pieni tauko kun ihmiset parveilivat palkintopöydän äärellä eivätkä päässeet alta pois kun seuraavat tulivat valkkaamaan. Tähän kaikkeen meni lähes tunti aikaa!!! Kun pöydät oli tyhjennetty, ohjelmassa oli tauko, jotta illan bändi saa kamansa lavalle ja tehtyä sound checkin. Joku hihkaisi, että unohtui se rallivastuun siirto! Jaiks! No, ei muuta kuin stop roudaukselle hetkeksi ja kerhon pressa lavalle WIMAlipun kera. Hän lausui muutaman kiitoksen ja pyysi lavalle USA:n WIMA:n kapteenin, jolle luovutti WIMAlipun ja samalla rallivastuun seuraavan vuoden rallin järjestelyistä USA:lle. WIMA USA:n kapteeni pyysi lavalle muut amerikkalaiset, joista muuten yksi oli suomalaista sukua. He esittelivät 2009 virallisen WIMArallin, joka tullaan pitämään Coloradossa toisen, paljon isomman rallin yhteydessä.

Bändi sai vihdoin laitteensa paikalleen ja sound checkin tehtyä. Aluksi olin epäilevä, countrybändi oli mielestäni outo valinta, koska edellisenä iltana oli Metsälinnassa juuri ollut countrya ja rivitanssiakin opeteltu. Mutta bändi osoittautui mahtavaksi, porukat osasivat rivitanssia ja tanssivatkin neljän seinän tanssia ihan spontaanisti kenenkään asiaa järjestämättä! Seinälle heijastettiin viikon varrella näpsittyjä kuvia. Yleiskuva oli erikoinen, lattia täynnä tanssijoita rivissä ja suurin osa katselee tanssiessaan rallikuvia seinältä, mukana muutama muksukin.

Olimme siirtäneet lauantai-illalle tarkoitetun talkoobiletyksen perjantaille, koska talkoolaisten joukossa oli toinenkin synttärisankari, Kirppu (edellisenä lauantaina juhlittu Klaaraa). Kirpun ystävät halusivat varmistaa, ettei seuraavana päivänä tarvitse kotimatkalle lähteä väsyneenä ja huonossa hapessa vaan aikaa toipumiseen olisi sunnuntaihin asti. Kaikilla oli mieliala korkealla ja tanssilattialla ravintolassa riitti sakkia. En osallistunut synttäritouhuihin, joten en tiedä, saiko Kirppu lahjaa ja oliko onnittelukortti mukana.

Bändin pojille oli pedattu yösijat Auralaan, palkkiosta kun oli ollut epäselvyyksiä ja kompromissina heille annettiin majapaikka. Tästä syystä sitten äijät tunkivat talkoolaisten kera myöhemmin yöllä puusaunaan ja laulannaksihan se meni. Kun ukot olivat saunassa, Lina sulostutti yötaivasta soitollaan ja kun me mimmit saunottiin, bändi yritti soittaa paremmin, heikolla menestyksellä tosin. Jatkoimme puusaunalla vielä myöhään, Lina soitti ja lauloi paremmin kuin bändin oma solisti mutta kaikille yrityksille taputettiin! Pikkutunneilla muiden heräillessä aamiaiselle, me kömmimme nukkumaan kuka mihinkin nurkkaan.

Lauantai 9.8.

Lauantaina ajettiin sitten rallivieraat alueelta pihalle. Minä taas nukkua röhnötin kätevästi puolille päivin ja siihen mennessä alue oli lähes tyhjä ja siivouksetkin olivat lähestulkoon jo hoidettu. Toinen rekoista oli jo lähtenyt matkaan vaikka nimenomaan biletettiin perjantaina, ettei tarvitse sitten krapulaisena seuraavana aamuna lähteä. Alun perinhän talkoobileet piti olla lauantai-iltana kun rallivieraat ovat häipyneet. Loppukokous jäi myös pitämättä koska Auralaan ja heimarin alueelle jäi vain muutama talkoolainen. Myös muutama rallivieras jäi, he olivat sopineet heimarin kanssa hotellihuoneiden hinnoista ja halusivat jäädä alueelle vielä ainakin pariksi päivää ja mikäs siinä, ralli vain oli jo ohi. Siivoilimme viimeiset kamat pois kerholasta ja homma alkoi olla sitä myöten selvä.

Auralan fiilis oli aika hiljainen, kaikki olivat väsyneitä ja ryytyneitä. Siivoilimme hiukan ja mietittiin, mitä kaikkea oli tehty ja mitä oli tapahtunut viikon aikana. Kävimme mieheni kanssa pizzalla Ristiinassa ja taisivat muutkin käydä syömässä ulkona, talkooruoka ei enää maittanut. Illalla sitten saunottiin vielä puusaunalla kaikessa rauhassa pariskunnat erikseen ja loput mimmit yhdessä. Oli rauhaisaa ja leppoista ja yöpuulle mentiin jo aikaisin.

Sunnuntai 10.8.

Sunnuntaina sitten lähdimme kohti kotia. Mieheni ajeli edellä hondallaan ja minä taas täyteen pakatun Micran kanssa perässä. Pieni juhlateltta kun oli rikkoontuneena heitetty roskiin, kuvittelin, että autossa ei olisi juuri mitään mutta väärin luulin. Autoon oli pakattu jäljelle jääneet rallimyytävät, T-paidat, takit ja muut sellaiset. Ralli ei osaltani ollut vielä ohi, joutuisin vielä vääntämään raha-asiat ojennukseen ja tositteet pitäisi vielä laittaa järjestykseen ja lähettää rallin viralliselle budjettivastaavalle ja jonkinlaisen raportinkin joudun rustaamaan.

Jälkipyykki

Katso kuvakooste (Talkoolaisia).

Kaiken kaikkiaan ralli onnistui yli odotusten! Saimme noin 30 palautelomaketta ja suurin osa oli pelkkää kiitosta. Rallipassin hinta oli suurimmalle osalle sopiva, parin henkilön mielestä jopa halpa kun ottaa huomioon, mitä kaikkea rallipassiin sisältyi. Joku mainitsi, että hotelliasukkien rallihinta olisi voinut olla huomattavastikin korkeampi. Tapahtumia ja talkooväkeä kiiteltiin. Moitetta tuli perjantain palkintojen jaon järjestelyistä, meidän olisi pitänyt esitellä voittajat, jotka olivat jotain tehneet voittonsa eteen. Moite oli ihan asiallinen mutta jälkikäteen ei oikein asialle enää voi tehdä mitään ja seuraavan rallin järjestävät toiset ihmiset. Pari kitinää tuli yhden järkkärin liian tiukista mielipiteistä mutta niillekään ei voi mitään, erilaisia ihmisiä olemme kaikki.

Jonkin verran meni tavaroita hukkaan ja niitä etsitään edelleen. Itseltäni hävisi kaksi hyvää CD-levyä, harmittaa. Joltakulta hävisi takki, toiselta lipokkaat mutta käsittääkseni mitään todella arvokasta ei mennyt hukkaan. Löytötavaroiden joukossa oli ainakin metallinen ranneketju ja jotain sälää.

Osa talkooväestä oli hankkinut hienosti sponsoreita talkooväen ruokkimiseksi ja muutenkin kaikki talkoisiin osallistuneet tekivät hurjan työmäärän nurisematta suurempia. Suuret kiitokset kaikille osallistuneille!!!

Syysterveisin,
Ninnair